Tietoja Joutsjärvi-Ruorasmäen kylien asuttamisesta jne.

Muistio historiikkityöryhmän käyttöön. Tiedot kerätty Joutsan kirjasta(alla merkitty J:llä, ilmestynyt 1976, 896 sivua), Hartolan kirjasta (H, 1968, 532 s.), Sysmän pitäjän historia I- II:sta (S, 1927, 732 s., kirjoittaja Einar W. Juvelius) ja Hämeen historia I:stä (Häm, 1955, 655 s.) korjattavaksi ja täydennettäväksi..

Erätalousalue Savon rajalla

Häme liitettiin Ruotsin valtakuntaan ja pyrittiin vakiinnuttamaan kristinuskoa vuoden 1200-luvun ristiretkillä. Ruorasmäki oli hämäläisten eräomistuksia. Alue oli ehkä jossakin vaiheessa myyty savolaisille ja sitten lunastettu takaisin ja oli Hattulan Nihattulan kylän omistuksessa. Sysmän hallintopitäjän syntyessä (ilmeisesti 1400-luvulla) sysmäläiset ottivat erämaansa omaan käyttöönsä. Pähkinäsaaren rauhansopimuksen (1323) mukaan Ruorasmäki kuului Hämeeseen. Hämeen ja Savon raja käytiin vasta 1400-luvulla jolloin se kulki Suonteen itärantaa. Rajankäynnit osoittavat, että alueeseen kohdistui kasvavaa mielenkiintoa. 1539 maakirjan mukaan Ruorasmäki kuului Sysmän Nuoramoisten neljänneskuntaan niin kuin myös Kalho josta Joutsjärvi ehkä on erotettu (?). (J s. 35-40, 48, 54, H 56, 60, Häm 380, P 16) (P: Törnroos: Pertunmaa 1926-1976).

Asutus

Maakirjojen mukaan Ruorasmäen kylässä ei vielä 1539 ollut yhtään taloa. Se olisi siis ollut pelkkä eränkäyntialue Hattulan ja pitkään myös Suur-Sysmän asukkaille. Suur-Sysmän sisällä ei muiden pitäjien asukkailla ollut erämaita, joten asuttaminen tapahtui todennäköisimmin oman pitäjän pääkylistä. Suur-Sysmään kuuluivat pääosat nykyisistä Sysmän, Hartolan, Pertunmaan, Joutsan, Luhangan ja Leivonmäen kunnista. (J 58, 67, 69)

Suurkylällä oli ulkopalstoja eri puolilla Suur-Sysmää, mm. Kämpinmäki Ruorasmäen luona (?). Suurkylä on Sysmän vanhoja keskuskyliä, ensimaininta asiakirjoissa 1462. (Häm 384, 526)

Etelä-Suonteen alueella (missä tarkemmin?) omisti erämaa-alueita Paavali Antinpoika ja Olavi Pietarinpoika, molemmat Putkijärveltä, nykyisen Hartolan alueelta. Molemmat erämaaomistukset mainitaan "miehen erämaan" kokoisiksi, tarkoittaen aluetta, jonka mies kiertää päivässä. Alueille oli asettunut uudisasukkaiksi Jons Paavalinpoika ja Matti Ollinpoika ja niistä maksettiin veroa kruunulle (J 54, S 85)

Ehkä nämä uudisasutukset eivät kuitenkaan ole Ruorasmäen alueella, sillä maakirjoista selviää, että Ruorasmäki ja Vehmaa ovat eronneet Vahvaselästä (S 82). Vahvaselkähän sijaitsee Suonteen itäpuolella ja mainitaan vuoden 1452 rajakirjassa Hämeen ja Savon rajapaikkana, silloin nimellä Kalvoselkä (S 56). Vahvaselkä sijaitsee myös Hämeen ja Savon välisen ikivanhan talvitien varrella. Piispa Maunu Tavast perusti majatalon Vahvaselkään 1440-luvulla perustellen tätä sillä, että Sysmän ja Suur-Savon kirkkojen välisellä 18 peninkulman matkalla ei ollut yhtään taloa, minkä vuoksi hän joutui yöpymään taivasalla. Tämä oli liioittelua, koska ainakin nykyisen Hartolan kohdalla oli asutusta, mutta Joutsjärvi-Ruorasmäen taipaleet olivat ilmeisesti erämaata. (J 54, S ?).

Ruorasmäen asutus maakirjojen mukaan 1539- 1695:

Vuosi 1539 1550 1555 1565 1575 1585 1596 1603 1620 1640 1660 1680 1695
Taloja - 2 1 2 2 3 2 3 3+1 3 3 3 3
Koukkuja - 1/8 1/8 1/3 1/3 1/3 1/3 1/3 1,5 1 1 1 1

Koukkuluku on veromitta, joka osoittaa pellon määrän, yleensä sisältäen kaskimaat jaettuna kahdella. 1550-luvulla kylässä oli vielä alle hehtaarin verran peltoa. 1620 lähtien esitetty manttaaliluku joka liittyy talon jakohistoriaan. 1620 taloista 3 oli asuttua ja yksi autio. (S 77, 177, 168).

2 Ruorasmäen taloa oli läänitetty ns. rälssitiloiksi Juhana Ållongrenille Kristiina kuningattaren aikaan n. 1649- 91 eli vero maksettiin jonkin aikaa tälle aatelismiehelle kruunun sijaan. Läänitykset perustuivat ratsutilaperinteeseen ja liittyivät aateliston vallan kasvuun 1600-luvulla. (J 70, S184-197, 201..).

Karja ja varallisuus

Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan Ruorasmäessä oli 2 taloa, jotka kuuluivat nykyisen Joutsan alueen varakkaimpiin: Paavali Martinpojalla oli mm. 2 hevosta, 6 lehmää, 7 lammasta ja 6 sikaa, Olavi Eerikinpojalla 3 hevosta, 6 lehmää, 16 lammasta ja 8 sikaa.

Vuosi Taloja Hevosia Lehmiä Vasikoita Lampaita Sikoja
1571 2 5 12 10 23 14
1624 2 4 8 4 9 3
1632 3 3 4 2 10 4

(J 63, S 700, 704,706).

Vuosisadan vaihteessa 1600 oli pahoja katovuosia ja nuijasotakin vaikutti siihen, että joissakin Sysmän kylissä jopa kaikki talot autioituivat. Ruorasmäki selvisi sikäli hyvin, että yksikään talo ei autioitunut, joskin kaikki 3 taloa julistettiin varattomiksi vuonna 1603. (S 265)

Myllyt

1586 tarkastuksessa Suur-Sysmän alueella oli 32 myllyä, joista yksi oli Ruorasmäessä. Se oli vesimylly, joka jauhoi vain syksyisin ja keväisin ja kuului pienimpään veroluokkaan josta maksettiin veroa 1 taalari. Valtiovalta yritti tehdä veromyllyjen käyttö pakolliseksi käsikivien käyttöä kieltämällä. Sittemmin pyrittiin myös pienet myllyt hävittämään ja keskittämään jauhatus suuriin veromyllyihin veronkannon helpottamiseksi. Ainoastaan siellä, mistä oli liian vaivalloinen matka saivat pienet puro- ja tuulimyllyt jäädä paikoilleen. Niinpä vuosien 1633 ja 1697 luetteloiden mukaan Ruorasmäessä ei ollutkaan omaa myllyä, vaan kylän 3 taloa kerrotaan jauhaneen viljansa Pertunmaan kylässä Niilo Klemetinpojan puromyllyssä. (S 235- 238, J 288)

Talot ja asukkaat

Hämeen ensimmäisen henkikirjan vuodelta 1634 mukaan Ruorasmäessä oli 3 isäntää, 3 emäntää, 6 poikaa, 2 pojan vaimoa, 1 tytär, yksi sotamiehen vaimo, 3 itsellistä (tilatonta), 1 renki ja 1 piika, sotilaineen ja lapsineen (joita ei merkitty kirjaan) noin 35 henkeä. Ainakin yhdessä talossa asui kolme perhettä, vanha isäntä ja emäntä sekä heidän kaksi poikaa perheineen. Tällaiset suurperheet olivat yleisempiä Itä-Suomessa ja harvinaisempia Hämeen puolella. (J71-73)

Ruotsi-Suomella oli kansallinen armeija johon miehiä otettiin tarpeen mukaan. Vauraammat talonpoikaistilat varustivat kruunun käyttöön miehen ja ratsun ja saivat vastineeksi verovapauden. 1500-luvun lopusta tällaisia ratsutiloja esiintyi Hämeessä ja muutamia nykyisen Joutsankin alueella. Ruorasmäki kuului alueen vauraimpiin kyliin, sillä mm. 1599 mainitaan Ruorasmäen kaksi taloa ratsutiloiksi, 1624 ja 1634 yksi tila. Muutenkin saa käsityksen, että Ruorasmäen talot olivat verrattain hyvin toimeentulevia vaikka eräässä 1680-luvun tuomiokirjassa annetaan synkempi kuva "vähän metsää, pellot huonot ja kalavedet ehtyneitä". Tällainen vähättely liittyi Juveliuksen mukaan verojen välttämisyrityksiin. (J 75, S 180- 184, 225, P 26).

Suomen asutuksen yleisluettelossa 1720-luvulta on Ruorasmäessä seuraavat talot: Ruorasmäki (1 talous + 1 torppa), Kukko(la) (2 taloutta + 5 torppaa + 1 mäkitupa), Kassi(la) (1 talous) ja Mäkelä (1 talous + 2 torppaa + 1 mäkitupa). (J 78).

Sysmän ratsutila- ja ruotuluettelosta vuodelta 1720 löytyy mm. Joutsjärven kylästä Puhari (1/3 manttaali) ja Koljonen (1/3) sekä Ruorasmäen kylästä Ruorasmäki (1/4), Kukkola (1/2) ja Mäkelä (1/4). (S 707- 715).

Ruorasmäen nimi

Ilmeisesti kylää on siis sanottu Ruorasmäeksi jo 1500-luvulla mutta se oli myös yksittäisen talon nimi ja Kukko toisen talon nimi joka myöhemmin myös käytettiin kylän (kansanomaisena ?) nimenä.. Kuninkaan kartastossa Suomesta 1776-1805 taas Ruorasmäkeä sanotaan Kucko by:ksi ja Joutsjärveä Kolila by:ksi. Nykyinen Ruolaslahti on siinä Rutasen lax. Erään arvauksen mukaan Ruoras voisi liittyä sanaan ruotu. Mutta ainakin sotilaallinen ruotulaitos tuli käyttöön vasta 1600-luvun lopussa. Katso myös Tapio Nummisen kirjoitus, Markkinarako 1996.

Kapinamieltä 1700-luvun Ruorasmäessä

Oltiin juuri päästy vuosien 1695- 97 suurista katovuosista jolloin jopa 1/3 suomalaisista kuoli nälkään ja tauteihin. Ruotsin naapurit Venäjä, Tanska ja Puola liittoutuivat Ruotsin kasvavaa suurvaltaa vastaan ja Kaarle XII vei Suur-Sysmänkin miehiä suureen Pohjan sotaan mm. Baltian maihin ja Puolaan. On luonnollista, että osa sotamiehistä pakenivat kuninkaan lippujen alta, mutta 1706 maaherra saattoi jo raportoida suoranaisista aseellisista yhteenotoista. Hän kertoo, että kun ruvettiin Hämeestä ottamaan sotamiehiksi sen rajaseudussa olevaa ylimääräistä miehistöä, moni pakeni metsiin ja liittyi murhamiesten kanssa rosvojoukoksi. Ja kun kruununpalvelijat menivät niitä kiinni tavoittelemaan, ottivat ne heidät vastaan "monenlaisilla vahingollisilla kivääreillä, kuten pyssyillä, pistooleilla, keihäillä, kivääreillä ja viikatteilla y.m." ja löivät heitä hyvin pahasti, niin että he vain vähissä hengissä pääsivät pakoon. Saadakseen karkurijoukon kiinni hälytettiin paikalle sotilaita ja niin tulivat kersantti Svanberg ja varusmestari Bullder Ruorasmäen kylään ja tapasivat siellä 57-miehisen joukon juuri etsimiään miehiä. Heillä oli mukanaan kaksi muualta kiinniottamaansa miestä. Nyt tämä karkurijoukko kävi heidän kimppuunsa, pieksi ja löi heitä sekä vapautti nuo ennestään jo kiinniotetut. Eikä tällä vielä hyvä. Nuo kelvottomat rohkenivat vielä olla hävyttömiä puheissaankin, rehennellen sillä, etteivät tunnusta mitään esivaltaa. Asiaa tutkittiin useaan kertaan jolloin selvisi, että suurin osa miehistä oli savolaisia, pääasiassa Hirvensalmelta, mutta mukana oli Sysmän rajaseudun asukkaita, erityisesti juuri ruorasmäkeläisiä. Luultavasti joukkoa ei saatu kiinni, seuraavan kesän peräänkuulutuksesta ei ainakaan ollut mitään tulosta. (S 377- 381).

Isovihan aikana 1713- 1721 Venäjä miehitti Suomen ja muuallakin Kaarle XII joutui perääntymään. Suunnitelmat Tanskan kukistamiseksi valloittamalla ensin Norjan raunioituivat kuninkaan kaatuessa 1718. Mukana Norjan retkellä oli runsaasti Sysmän alueen miehiä, mm. Risto Puhari Joutsjärven ruodusta. Kuten suuri osa Hannu Boijen komppaniasta, hän kuoli vuonna 1719 lumimyrskyyn osastonsa perääntyessä Ruotsiin. (S 385- 386).

Isovihan jälkeen suuri osa alueen taloista olivat "köyhiä", "rutiköyhiä" tai autioita. Vuonna 1722 myönnettiin Ruorasmäen Kukon talolle kolme vapaavuotta vakinaisista ja ylimääräisistä veroista. (S 391).

Talot ja torpat

Vuonna 1771 Ruorasmäessä oli 9 torppaa. Vuonna 1874 Kalhon kartanolla oli 26 torppaa, joista kolmen suurimman joukkoon kuului Hoskola (lieneekö "meidän" Hoskola) ja toisen nimi oli Joutsala. (S 444, H 279).

Isojako suoritettiin Kalhon kylässä 1806, jatkuen pitkin 1800-lukua. Kalhon kylän yksi kantatila oli Honkapää, joka oli jakautunut Honkapäähän (265 ha) ja Joutsjärveen (275 ha josta 10,8 viljeltyä). (H 70).

- Oman kiinteistörekisteriotteemme (Kaivola, Joutsjärvi 1:120) mukaan kantatilamme on Puhari, joka on syntynyt isojaossa 1835 ja halottu neljään osaan 1843 (myöhemminkin halottu moneen otteeseen).

Kylät ja savupirtit

Sysmässä kuten muussakin Hämeessä asutus on ennen ollut keskittynyt tiiviisiin kyliin toisin kuin Savossa, jossa järvet ja mäet sekä elinkeinot hajauttivat asutusta. Isojako ja talojen halkomiset ovat hajauttaneet asutusta myös Suur-Sysmän alueella mm. Nuoramoisissa, Soiniemellä jne. Mitenköhän lienee Joutsjärvi-Ruorasmäen alueella asutus sijainnut ennen isojakoa? (S 608- 611).

Vaikka Sysmän alueella jo 1600-luvulla ensimmäiset uloslämpiävät ikkunatuvat syrjäyttivät savupirttejä, vielä 1820-luvulla pitäjässä oli 700 "pirttiä" ja alle 50 "valkeaa tupaa". Muistaako kukaan enää savutupia kyliemme alueella? (S 611).

Ystäväliike

1800-luvun Itä-Hämeen tärkein herännäisliike oli ns. Ystäväliike. Liikkeen johtohahmo oli Margareta Högman, joka asui mm. Uimaniemen ja Vahvaselän kylissä. Ystäväliikkeen viimeisiä seuroja pidettiin noin v. 1880 Ruorasmäessä A. Mäkelän talossa. Liikkeestä on mielenkiintoisia artikkeleita J ss. 535-552 ja P ss. 39-41, löytyisiköhän siitä muistitietoja tai uudempia tutkimuksia?

Käräjillä 1844 lautamiehenä oli mm. Erik Pietarinpoika Palsa Joutsjärveltä. Käräjillä tuomittiin sakkoja ns. Ystäväliikkeen jäsenille luvattomista kokouksista. Sakkotuomio kumottiin myöhemmin Viipurin hovioikeudessa. (J546).

Paikallishallinto

Paikallinen itsehallinto Suomessa periytyy keskiajalta, jolloin pitäjä oli itsehallinnollinen alue. Pitäjäkokouksia kutsui koolle kirkkoherra, mutta niissä käsiteltiin myös maallisia asioita. Niihin voivat osallistua joko kaikki seurakuntalaiset tai ns. kuudennusmiehet. Kokouksia on pidetty Sysmässä ainakin 1600-luvulta lähtien ja silloin oli pitäjässä myös pitäjäntupa (S 163). Vuonna 1747 Sysmän pitäjä ja Hartolan kappeli siirrettiin Kymenkartanon lääniin ja näin alue erotettiin hallinnollisesti Hämeestä ja siitä tuli 1831 osa Mikkelin lääniä. Heinola toimi Kymenkartanon läänin pääkaupunkina vuosina 1776- 1843. Oikeudellisesti Sysmän alue kuului vielä Hämeeseen, Hollolan tuomiokuntaan. Hartola oli Sysmän kappelina jo vuonna 1540. Sitä kutsuttiin ensin Koskipääksi, vuodesta 1729 Hartolaksi. 1784 se erotettiin omaksi kirkkoherrakunnaksi nimeltään Gustav Adolfs, kansanomaisesti Kustavus. Joutsa ja Leivonmäki olivat Kustavuksen kappeleita. Joutsasta tuli itsenäinen seurakunta vuonna 1860. (J 49, H 74, 403, S 415).

Kirkkoherran puheenjohdolla pidettävästä pitäjänkokouksessa siirryttiin kuntakokoukseen Joutsassa 1866 ja Hartolassa 1867. Ensimmäinen valtuusto valittiin Joutsassa 1912 ja Hartolassa 1917. Näiden jäsenet on lueteltu kirjoissa, kotipaikkoja ei mainita, mutta Joutsan valtuustosta löytyy mm. Antti Stadstjenare ja A. Särkkä, Hartolan valtuustosta Artturi Hoskola ja Juho Uotila. Artturi Hoskola oli myös ensimmäinen Pertunmaan kunnanvaltuuston puheenjohtaja 1926-28. Juho Evert Palsa oli toinen Joutsjärveläinen ensimmäisessä valtuustossa ja hän oli myös kunnanhallituksen jäsen 1926-1950 (24 vuotta !). Ruorasmäen ensimmäinen edustaja Pertunmaan valtuustossa valittiin vasta 1929: suutari Antti Ripatti, muutenkin Ruorasmäki on ollut todella huonosti edustettuna valtuustossa. (J 357, H 439, 462, P 104-109).

Pertunmaan seurakunta perustettiin 1924 ja ensimmäiseen kirkkovaltuustoon kuului mm. Antti Stadstjenare ja Heikki Suuronen, Stadstjenare myös kirkkoneuvostoon. Kansalaiskokoukseen oman kunnan perustamista varten 1925 osallistui Joutsjärveltä Artturi Hoskola, Nestori Sams sekä Robert ja Hilma Hietanen. Ruorasmäestä osallistui Väinö Stadstjenare, Sipi Saaritsa ja Eedla Ahvenainen. Kunta perustettiin 1925 ja aloitti toimintansa itsenäisenä kuntana 1926. Poliittisesti kuntalaiset jakautuivat melko tasan: ensimmäisissä vaaleissa porvarillinen vaaliliitto sai 9 paikkaa ja sosialistinen 8. (P57-61).

Koulutus

Ruorasmäen kiertokoulupiirin tarkastajaksi valittiin 1894 Akseli Mynttinen. Joutsassa oli silloin kolme kiertokoulunopettajaa, neljäs virka perustettiin 1911. Joutsan kirkonkylälle oli valmistunut koulu 1871. 1891 kuntakokous päätti ankaran vastustuksen vuoksi jättää tuonnemmaksi koulujen perustaminen Ruorasmäen ja Pärnämäen kyliin. Ensimmäiset kyläkoulut valmistuivat Pärnämäkeen 1897 ja Hankaalle 1898. Ruorasmäen kansakoulu aloitti syksyllä 1912 ja koulurakennus valmistui 1917. Ruorasmäessä oli vuonna 1922 64 oppilasta (Hankaa 28, Pynnölä 71). (J 459, 581-586).

Hartolassa aloitettiin kansakoulu 1871 vuokratiloissa ja koulurakennus valmistui 1880. Alku oli kivinen, kuten seuraava selostus vuoden 1870 kuntakokouksesta osoittaa:

Maaliskuun 3. päivänä pidettiin täällä kuntakokous kansakoulun saannista, vaan tuostapas seurakuntamme rikkaimmat luulivat peltonsa pelehtyvän, kun rupesivat haastamaan niin kovin vastaan, jaaritellen jos joitakin syitä. Tuostapa se sivistyksen puutos näkyy, kun oikein innostuneina ja hurjistuneina alkoivat täyttä suuta huutaa ja pauhata, haukkua esimiehiä ja koulun puolustajia jos jonkinmoisilla herjausnimillä ja pahoilla sanoilla. Kaikki kuntalaisemme eivät kuitenkaan näin raakamielisiä ole kuin ne, mitkä tässä kokouksessa vastustivat, ja ne olivat kaikki toiselta puolen pitäjää, Heinolan ja Mäntyharjun rajoilta.

1891 kunta jaettiin kuuteen koulupiiriin, joista yksi oli Koljolan piiri. Koljolan piirin nimi muuttui myöhemmin ja koulu sinne perustettiin 1894 (Joutsjärven koulu?). Vuonna 1900 piirijaossa oli 9 piiriä, yksi niistä Joutsjärvi. Vuoden 1921 oppivelvollisuuslain mukaan alakansakoulu oli 36-viikkoinen tai 18-viikkoinen jos se toimi kahdessa koulupiirissä. Erityismuotona oli 12-viikkoinen ns. supistettu koulu. Alussa vain yksi Hartolan kouluista oli supistettu, mutta määrä lisääntyi varsinkin sodan jälkeen niin, että vuonna 1950 puolet kunnan 16 koulusta oli supistettuja, josta luonnollisesti opetus kärsi. (H 321-325, 330, 441-442).

Kirjasto

Ruorasmäen piirikirjasto perustettiin yksityisten toimesta (kenen?) 1890 ja se siirtyi kunnalle 1913. Vuonna 1914 kirjoja oli 113 ja lainaajia 55. Kirjasto toimi koululla torstaisin ja sunnuntaisin. Kirjaston johtokunnan puheenjohtajat: 1913-14 Otto Haikula, 1915 A. Koivunen, 1916 Fanny Lehtimäki, 1924 F. Paronen, 1925 Taavetti Paronen. Kirjastonhoitajat: 1913-16 Olga Schuschin, 1917-25 Toini Hahl. (J 617, 621-625).

Kauppa

Tavaranvaihto oli vielä 1800-luvun alussa hankalaa, sillä se oli kaupunkien yksinoikeus. Laki kielsi kaupunkitavaroiden kauppaamisen ja varastossa pitämisen maaseudulla sekä myös maantuotteiden ostamisen myyntiä varten. Elinkeinovapauslaki säädettiin 1879 jonka jälkeen kauppaliikkeitä perustettiin. Myös Savonradan valmistuminen 1889 vilkastutti paikallista kaupankäyntiä. Esimerkiksi Hartolassa perustettiin vuosisadan vaihteeseen mennessä kauppapuoteja kirkonkylän lisäksi 8 kylälle, mm. Joutsjärvelle. Joutsan tunnetuista kauppiaista mainitaan Adam Ukkonen, joka piti kauppaa Ruorasmäessä 1885-98 (H 182-183, J 258).

Joutsaan perustettiin osuuskauppa 1915. Ruorasmäen myymälän perustaminen kaatui A. Koivusen liikekiinteistön ostamisesta syntyneisiin erimielisyyksiin. Vajaan vuoden Ruorasmäessä toimi kuitenkin "jakamo". Vuonna 1916 tapahtui osuuskuntaliikkeessä hajaannus. OTK:ta eli työväensiipeä edusti Tuomaalasta erotetulle palstalle 13.2.1926 perustettu Osuusliike Kataja r.l.:n kauppaliike. Mäntyharjulaisen Katajan hallintoneuvostossa oli neljä Joutsalaista: W. Liukkonen, A. Salonen, P. Borg ja A. Palin. Muitakin vaikuttajahahmoja luetellaan. (J 270).

Tiet

Joutsa-Mäntyharju maantien rakentaminen aloitettiin 1887. Joutsan ja Ruorasmäen välisen osuuden rakentaminen oli joutsalaisten harteilla ja se valmistui neljässä vuodessa. Tie oli Joutsalle tärkeä yhteysside Mikkelin suuntaan ja Savonradalle, mutta rakentaminen Ruorasmäestä eteenpäin näyttäisi viivästyneen. Mäntyharjulaisia vaadittiin suorittamaan oman osuutensa loppuun "vaikka rankin hapatessa". Tien valmistuminen hiljensi vilkkaan kirkkoveneliikenteen Suonteella. (J 215-216, 558).

Myös Hartola joutui osallistumaan Joutsa-Mäntyharju tien rakentamiseen ja kuntalaiset vaativat yhdystien rakentamista Hartolasta päin. 1894 esitettiin rakennettavaksi tie Ruorasmäestä Hoskolan ja Vastamäen talojen sekä Riihiniemen kylän kautta Vehkalahteen. 1899 päätettiin rakentaa tämä sekä Nokan tiet. (H 203-204).

1800-luvun loppu oli vaurastumisen ja maatalouden kehityksen aikaa, Joutsassa mm. lehmien määrä lähes kaksinkertaistui 1890-luvun aikana. Vuoden 1901 tilaston mukaan Ruorasmäessäkin oli varsin suuria karjoja. Yli 50 lehmän karjoja oli Joutsassa 14, joista Ruorasmäessä 3: Kassi (56 lehmää), Kukko (55) ja Saaritsa (50). Lehmät olivat Itä-Suomen karjaa, ensimmäiset Ayshire-lehmät tulivat Joutsaan 1937. (J 160).

Joutsassa mainitaan vuonna 1910 sijainneen 11 huomattavaa myllyä. Yksi niistä oli Ruorasmäen mylly jonka omisti talonpoika Johan Lahtinen, s.1870. (J 293).

Postipysäkki perustettiin Ruorasmäkeen 1905. Sen ensimmäinen hoitaja oli mäkitupalainen Otto Haikula. (J 237).

Mäntyharjulta rakennettiin puhelinjohdot Joutsjärvelle talolliselle Artturi Hoskolalle vuonna 1926. (H 226).

Uimaniemen nuorisoseura yhtyi Ruorasmäen nuorisoseuraan luultavasti 1920- tai 1930-luvulla, jolloin nuorisoseuratoiminta oli aktiivisempaa myös kirkonkylien ulkopuolella. Joutsan Ruorasmäen työväenyhdistys perustettiin 13.5.1917 ja sen ensimmäinen puheenjohtaja oli Antti Salonen (J 644, 669).

Henrik Hausen (Muistio historiikkitoimikunnan käyttöön syyskuussa 2000).

Takaisin alkuun

Takaisin etusivulle