Mieskonmäen salaiset aseet:

pitkäjännitteinen kylätoiminta ja aktiivinen lähikoulu


Joutsan Mieskonmäen kylä on hyvä esimerkki siitä, että pitkäjännitteinen kylätoiminta tuo tuloksia: 300 asukkaan kylässä koulu on täynnä lapsia, maataloissa on nuoria isäntiä ja emäntiä, kyläkauppa toimii ja yhteistyö pelaa. Koulun aktiivinen opettaja vetää valtakunnallista hanketta, jolla pienten koulujen arvostusta pyritään nostamaan.

Kun tulen Mieskonmäen koululle viereisellä pellolla on meneillään lasten hiihtokilpailut. Päivä on aurinkoinen ja lämmin, osanottajia on kolmisenkymmentä ja paljon on vielä lapsia ja aikuisia jalkamiehinä. Nuorimman kilpailijan matka on 20 m eikä ikä vielä paljoa rasita. Olen aikaisemminkin käynyt täällä useassa kyläkokouksessa kylähankkeen puitteissa ja kaikesta huomaa, että kyläläisten kesken on luja yhteishenki. Se ei ole syntynyt tyhjästä: kylätoimikunta on toiminut jo 20 vuotta ja yhdessä kylän muiden järjestöjen kanssa on viety eteenpäin monenlaisia hankkeita.

Myöskään kevyempää yhdessäoloa ei ole unohdettu. Kyläseuran puheenjohtaja Eija Hasa kertoo, että viime vuonna seura järjesti mm. kahdet tanssit seurojentalolla, yhden tanssiretken ja yhden teatteri-ravintolaillan. Nyyttikestiperiaatteella järjestettävät syyspäivälliset ja koulun satavuotisjuhla sattuivat peräkkäisinä viikonloppuina, mutta silti kummassakin oli väkeä ja tunnelmaa. Lapsille on 4H-kerho ja omia tilaisuuksia. Tämän vuoden laskiaisrieha kokosi väkeä "vauvasta vaariin" yli sata henkeä. Eijan huoli on nyt nuoret, suunnitteilla on limudisko tms.

Kylätoimikunnalla on tapana viedä kynttilänjalat vauvaperheille ja Eija iloitsee, kun tänä vuonna on viety jo kaksi kynttilänjalkaa ja ainakin kolmas vielä tarvitaan. Mieskonmäki on vahva maatalouskylä. Vt. lomasihteerinä toimiva Eija kertoo, että kylän maataloissa on nuoria isäntiä ja emäntiä. Maatilojen ja karjojen määrä on jo monta vuotta pysynyt samana, luopumismielialaa ei kylällä ole. Muista yrityksistä Eija mainitsee kyläkaupan, Aholan palvelukodin, Anu Pylsyn kankaanpainantayrityksen ja koneurakoitsijat. Viime vuoden asukaskyselyssä kyläläiset ilmaisivat kiinnostustaan uusienkin yritysten perustamiseen, erityisesti luomutuotteiden tuottamiseen ja etätyön tekoon.

Onko sitten vain pelkkää sattumaa, että juuri Mieskonmäki houkuttelee nuoria jäämään ja muuttamaan takaisin kylälle, uusia asukkaita asettumaan ja kyläläisiä toimimaan yhdessä lasten ja nuorten hyväksi? Oma merkityksensä varmasti on sillä, että kylälle perustettiin kunnan ensimmäinen kylätoimikunta jo 20 vuotta sitten ja että toiminta on ollut jatkuvaa hankkeineen ja perinteineen. Kylätoimikunnan pitkäaikainen vetäjäMarjatta Saarinen kertoo, että heti alkuvuosina (paljon ennen nykyisiä hankerahoitusjärjestelmiä) raivattiin uimarannalle tie ja yhdessä toimittiin myös rivitalon, linja-autopysäkin katoksen ja yleisöpuhelimen saamiseksi. Koulun pianosta rahoitettiin puolet talkootyöllä. Vuosina 1986-1990 kerättiin kyläperinnettä Mieskonmäki-kirjaan ja koululle on myös koottu kylämuseokokoelma. Rahaa hankkeisiin on koottu erilaisilla tempauksilla sekä osallistumalla järjestysmiehinä Joutsan joutopäiville ja mm. ralleihin.

Etätyöpiste Pomo-rahoituksella

Kun sitten tarjoutui mahdollisuus saada Pomo-rahaa hankkeisiin, niin siihen oli valmiuksia tarttua. Viime vuosien hankkeita ovat olleet etätyöpisteen rakentaminen kyläkaupan yhteyteen, ATK-koulutushanke, melontareitin ja uimarannan kunnostus sekä seurojentalon remonttisuunnitelma. Kyläkauppias Martti Kuitunen on kylätoimikunnan pitkäaikainen jäsen ja oli mukana rahoittamassa etätyöpisteen hienoja tiloja ja koneita. Pomohankkeisiinhan vaaditaan melko suuri omarahoitusosuus. Hän on myös vuonna 1998 perustetun vesiosuuskunnan puuhamies ja kertoo, että vesijohtoverkostoa kohtaan on ollut niin suuri kiinnostus, että sitä ollaan jo laajentamassa. Kaupan yhteydessä toimii kesäpubi ja kesäisin kaupanteko onkin vilkasta. Talvisin on hiljaisempaa ja Martti on herättänyt keskustelua siitä, mitä vaikutuksia kylällä olisi siitä, että kauppa olisi auki vain kesäisin. Kyselyssä kauppaa ja koulua pidettiin kylän tärkeimpinä palveluina, mutta nähtäväksi jää, muuntuuko tämä mielipide myös tarpeeksi usein ostopäätökseksi.

Martti Kuitunen, Sanna Pekkala ja etätyöpisteen koneet

Kylätoimikuntaan kootaan jäseniä kylän eri osista ja monta vuotta on ollut tapana kokoontua säännöllisesti kuukausittain. Marjatta Saarinen pitää erityisen tärkeänä, että kaikenikäisiä ihmisiä on jatkuvasti saatu mukaan toimikuntaan. Merkittävää on myös kyläläisten sitoutuminen toimintaan. Marjatta korostaa, että talkootyö vaatii vastapainoksi myös kevyempää yhdessäoloa kuten tansseja, retkiä jne. Perinteeksi on jo muodostunut jokavuotiset juhannusaaton kokot, syyspäivälliset ja laskiaisriehat. Tiedotustoiminta ja yhteydet erityisesti kuntaan on myös Marjatan sydäntä lähellä ja niiden pitäisikin toimia melko luontevasti, onhan Marjatta parhaillaan kunnanhallituksen jäsen. Palautetta kyläläisiltä kylätoimikunta on saanut jo kahden kyläkyselyn avulla, joista toinen tehtiin viime vuonna.

Mieskonmäen kyläkoulun lähivuosien oppilasennuste pysyy melko vakaasti 30 paikkeilla, johon sisältyy 5 oppilasta naapurikylästä ja myös esikoululaisia. Koulun toinen opettaja Mika Sirkka kehuu myös kylän yhteishenkeä. Eripuraa ei juuri ole ja kaikki kokevat koulun omaksi. Jopa ne, joilla ei ole omia lapsia koulussa osallistuvat aktiivisesti tilaisuuksiin ja äskettäin metsästysseura kutsui koululaisia majalleen makkaranpaistoon. Koulussa painotetaan mm. tietotekniikan hyväksikäyttöä ja taideaineita. Mika on koululla vetänyt sekä aikuisten ATK-kursseja että koululaisten tietotekniikkakerhoa mutta harrastaa myös mm. laulua paikallisessa Sepposet-kuorossa.

Mika haluaisi käynnistää hankkeen liikuntapaikkojen kohentamiseksi. Kunnan rahoituksen lisäksi hankerahoitus olisi varmasti tarpeen. Esimerkiksi Pomo- tai Leader –rahaa on koulun tarpeisiin vaikeaa saada. Tämä on hieman nurinkurista, jos kerran koulun ovet ovat auki kaikille kyläläisille ja siitä kehitetään kylän keskusta, niin ulkopuolista kehittämisrahaakin voisi koulun tarpeisiin myöntää.

Aktiivinen koulu kylän valtti

Viime aikoina Mika onkin miettinyt paljon pienten koulujen asemaa ja tehtäviä sillä hän toimii tämän kevään osa-aikaisesti ja ensi syksystä kokopäiväisesti Aktiiviset kyläkoulut-hankkeessa vetäjänä. Kyläkouluhanke on toiminut vuodesta 1997 alkaen, ensin Vesa Purokurun ja nyt siis Mika Sirkan johdolla. Mieskonmäessä Mikalla on tänä keväänä sijainen kaksi päivää viikossa ja syksyllä kokoaikaisesti. Hankkeen tavoitteena on nostaa kyläkoulujen merkitystä kylillä ja niiden arvostusta valtakunnallisesti. Tärkein tempaus on vuotuinen kansallinen kyläkoulupäivä 6. huhtikuuta mutta lisäksi järjestetään mm. koulutusta opettajille, otetaan kantaa suunnitelmiin jne.

Mika Sirkka ja Vesa Purokuru Mieskonmäen koulun 100-vuotisjuhlassa koulun pihalle pystytetyssä muonitusteltassa

Mika kertoo törmänneensä moniin ennakkoluuloihin. Pahimmillaan pienet koulut leimataan seisahtaneiksi ja opetuksellisesti takapajuisiksi. Tämän kuvan poistamiseksi tarvitaan erilaisia tempauksia, tiedotusta jne. Pieni koulu voi tietenkin olla huono, mutta se voi olla myös erittäin hyvä. Itse asiassa erilaiset uudistukset on yleensä helpompi toteuttaa pienessä koulussa, jossa ei ole jarrumiehiä, isossa koulussa saattaa muodostua todella vaikeasti muutettavia työtapoja ja rutiineja. Viime aikoina on esimerkiksi herättänyt paljon kiinnostusta kokeilut, joissa opiskeluryhmä muodostetaan eri-ikäisistä lapsista. Vanhemmat oppilaat osallistuvat nuorempien ja jopa esikoululaisten ohjaamiseen. Parhaimmillaan tällä kehitettäisiin oppilaiden yhteistoiminnallisuutta paljon tehokkaammin kuin samanikäisten ryhmissä.

Ala- ja yläasteiden rajan poistuminen tarjoaisi mahdollisuuden yhdeksänluokkaisille kyläkouluille, mutta Mika myöntää, että sellaisessa työskenteleminen olisi opettajalle erittäin vaativaa. Etä- ja tietokoneavusteinen opiskelu luo kuitenkin uusia mahdollisuuksia tällaisellekin vaihtoehdolle.

Pienten koulujen erityispiirteitä on tutkittu melko vähän, mutta esimerkiksi oppimistuloksissa näyttää olevan suurempia eroja alueellisesti maan eri osien välillä kuin suurten ja pienten koulujen välillä. Mika on keskustellut paljon myös yläasteen opettajien kanssa. Kyläkouluista tulleita oppilaita luonnehditaan usein itsenäisiksi ja omatoimisiksi, joskin useammin hiljaisiksi. Sosiaalisuudessa ei juuri ole eroa, kyllä särmät hioutuvat jo 10 henkilön ryhmässä yhtä lailla kuin isossakin.

Kuntien mielestä pienet koulut ovat kalliita ylläpitää ja osittain tämä pitää paikkansa, varsinkin jos puhutaan alle 30 oppilaan kouluista. Mutta Mikan mielestä pienikin koulu voi puolustaa paikkansa. Se voi olla kylän viimeinen palvelu: onko kunnalle tärkeämpää säästää mahdollisimman paljon rahaa vai antaa veronmaksajille - ja heidän lapsilleen - yhtäläiset mahdollisuudet? Kyläläiset pelkäävät pitkiä koulumatkoja, köröttely mutkaisia kyläteitä taksissa tai linja-autossa uuvuttaa pieniä koululaisia.

Lähikoulu tarjoaa myös lapselle pehmeämmän laskun koulumaailmaan ja näin turvallisen oppimisympäristön. Opetuksellisesti pieni koulu voi olla edelläkävijä tai täyttää erilaisia erityistarpeita. Koululla on myös arvoa kylälle ja sen käyttö voisi laajentua esimerkiksi koulutuskeskukseksi jossa kyläläisille tarjotaan etäopetusta ja muita palveluja.

Aktiiviset kyläkoulut-hankkeen tarkoitus ei ole pelastaa kouluja, joihin ei kerta kaikkiaan riitä oppilaita, mutta Mika haluaa vaikuttaa siihen, että yhtään koulua ei lakkautettaisi arvostuksen puutteen takia. Hyvinkin pieni koulu voi olla taloudellisesti edullinen, jos se täyttää jonkun erityistarpeen - tarjotaan esimerkiksi mukautettua opetusta erityisoppilaille. Tällä hetkellä lakkautustahti on aika kova, Mika kertoo juuri käyneensä Savitaipaleella missä ollaan lakkauttamassa 26 oppilaan koulua. Keskustelu oli melko kiihkeää ja kuten yleensäkin virkamiesten ja kyläläisten omat arviot saavutettavista säästöistä poikkesivat melkoisesti toisistaan.

Kyläkouluhankkeen yksi tärkeä tehtävä on toimia koulujen ja kylien keskustelukanavana, tätä varten on mm. kehitetty toimivan tuntuinen verkkoympäristö internetosoitteessa http://kylakoulut.peda.net. (Mikan sähköpostiosoite on mika.sirkka@titu.jyu.fi). Keskusteluryhmässä ajankohtainen asia juuri nyt on esikoulu ja sen järjestelyt. Tulevaisuudessa pyritään kehittämään nettiympäristöön puitteet opetukselle ja jatko-opiskelulle, esimerkiksi opettajien opiskeluryhmille.

Ajoissa liikkeelle: koulusta kylän monitoimikeskus

Mika kehottaa kyliä kehittämään kouluja kyläläisten tarpeista ja kyvyistä lähtien. Perusopetus on tietenkin koulun päätehtävä, mutta siellä voi tapahtua paljon muutakin. Liikkeelle pitäisi myös lähteä ajoissa: hankkeilla, tiedotuksella ja uudistuksilla koulun arvo päättäjien silmissä voidaan nostaa. Kun kylätoimikunta tai opettaja ottaa yhteyttä Mikaan ja kertoo, että nyt sivistystoimen johtaja tai kunnanhallitus jo suunnittelee lakkauttamista niin kovin paljoa ei ehkä enää ole tehtävissä.

Yksi pienten koulujen opetuksen tehokas lannistaja on jatkuva lakkautusuhka, se voi pahimmillaan estää opettajia tarttumasta uusiin mahdollisuuksiin. Jos virkoja ei vakinaisteta, niin kouluun on vaikea saada päteviä opettajia. Opettajan työ pienessä koulussa ei välttämättä ole helppoa, yhdysluokat ja kokeilumahdollisuudet tarjoavat pätevällekin opettajalle riittävästi ammatillisia haasteita.

Joissakin kunnissa onkin säädetty alaraja oppilasmäärille, yleensä 15-25 oppilasta on koulun jatkumisen ehtona. Tällainen selkeä raja tarjoaa kylälle ja koululle haasteen ja voi näin olla hyväkin. Mika ei myöskään sulje pois mahdollisuutta, että valtio taas vahvemmin ohjaisi kuntia suosimaan kyläkouluja, kunnan demokratia on kuitenkin samalla enemmistön diktatuuria: pienellä kylällä on vaikea saada oikeudenmukaista kohtelua taajamista valituilta päättäjiltä. Myös kylien välisessä yhteistyössä olisi parantamisen varaa. Kun kysyn Mikalta, mitä hän haluaisi Mieskonmäessä muuttaa, hän mainitsee juuri yhteistyön lisäämisen naapurikylien kanssa.

Henrik Hausen
 

Palaute: henhaus@mbnet.fi

Takaisin alkuun

Takaisin etusivulle