KYLÄKOULUSSA LUOVUUS PÄÄSEE OIKEUKSIINSA

Tapio Numminen on Pertunmaalla pidetty opettaja, hänellä on harvinainen kyky innostaa mukaan niin poikia kuin tyttöjä opin tielle. Tapiolla on kokemusta sekä pienen kyläkoulun että kirkonkylän isomman koulun opettajana ja pyysin hänet kertomaan vähän siitä, minkälaisia eroja hän on nähnyt eri koulujen välillä olevan.

Kun Ruorasmäen kyläkoulu lakkautettiin kolme vuotta sitten, siinä oli reilut 20 oppilasta. Tapiolla oli noin 15 oppilasta yhdysluokalla 3 – 7. Kaksi seiskaluokkalaista luki mukautettua oppimäärää. Nyt hän opettaa kirkonkylän koululla 24 oppilaan luokkaa. Sekin on yhdysluokka, mutta vain kahden ikäluokan (5 – 6) oppilaista.

- Suurin ero kyläkoulun ja kirkonkylän koulun välillä on, että täällä kaikki etenee suunnitelman mukaan. Ruorasmäen koulussa kaikki oli joustavaa: jos oli kaunis ilma, niin mentiin pihalle pelaamaan tai järvelle kalastamaan. Jos jokin asia jäi kesken, niin jatkettiin seuraavalla tunnilla ja tietokoneille pääsi, kun siihen oli tarve. Se oli luovempaa, opetusta pystyi kehittämään vuodesta toiseen ja aina kokeilemaan uutta.

- Toinen tärkeä ero on, että pienessä koulussa oppilaat tulevat todella tutuiksi ja läheisiksi. Kirkonkylän koulussa kukaan oppilas ei ole sanonut minua vahingossa isäksi kuten Ruorasmäessä – jonkun kerran jopa äidiksi.

- Pienessä koulussa oppilaiden, opettajien ja muun henkilökunnan on myös pakko tulla toimeen keskenään, pakoon toisia ei pääse, Tapio toteaa. Hänellä on pitkä kokemus hyvin toimivasta pienestä koulusta, mutta arvelee, että huonosti toimiva pieni koulu voi myös olla hirveä työpaikka.

Minimikokoa toimivalle kyläkoululle on Tapion mielestä mahdoton määrittää. Ruorasmäen koulu oli pienimmillään 80-90-luvun vaihteessa, kun siellä oli vain 11 oppilasta. Silti se toimi hyvin, henki oli fantastinen kun opettajat, oppilaat ja kyläläiset tukivat toisiaan.

Toisaalta hän myöntää, että joukkuepelit kärsivät jo 20 oppilaan koulussa mutta toisaalta yksinäisiä on myös tuhannen oppilaan kouluissa. Pienessä ryhmässä on helpompi auttaa niitä, joilla on ongelmia. Jossakin tulee tietenkin taloudellinen raja vastaan, kun mietitään kuinka pieniä kouluja voidaan ylläpitää.

Pienten koulujen säilyttämiseksi on esitetty kaksi mallia nyt kun ala- ja yläasteen jyrkkä raja on poistumassa. Ensimmäisessä oppilaat voivat käydä kyläkoulussa myös yläasteen (luokat 7-9), erikoisaineissa ehkä tietokoneavusteisilla kursseilla. Toisen mallin mukaan pieni koulu on tärkein kolmanteen tai neljänteen luokkaan asti ja sen jälkeen oppilaat kaipaavat jo isompia ympyröitä ja lisää kavereita. Alaluokkien oppilaita ja erityisoppilaita joilla on oppimis- tai sopeutumisvaikeuksia voitaisiin tuoda kyläkouluille myös kirkonkylältä.

Tapio kannattaa toista mallia ja hänellä on myös omakohtaista kokemusta siitä. Hänen omalle pojalleen sopi ihanteellisesti käydä esikoulu ja ensimmäiset kolme luokkaa kyläkoulussa ja sitten muuttaa kirkonkylän kouluun. Itsetunto sai kasvaa yksilöllisessä pienessä koulussa ja kymmenvuotiaana poika osasi jo pitää puoliaan isommassakin porukassa.

Kun kysyn kyläkoulun lakkauttamisen säästöistä, niin Tapio suhtautuu niihin hyvin epäilevästi. Useat virkamiehet ovat todenneet, että Ruorasmäen koulun lakkauttamisella ei saatu säästöjä kun jouduttiin lisäämään opettaja- ja avustajamääriä muilla kouluilla ja järjestämään mukautettu opetus muulla tavalla. Lisäksi koulupuoli mielellään unohtaa muille sektoreille lankeavia kuluja sekä verotulojen menetyksiä, puhumattakaan lasten matka-ajoista. "Laskelmathan saadaan näyttämään sitä mitä niiden halutaan näyttävän".

Onko sitten helpompi olla opettajana pienessä vai isossa koulussa? Tapion mielestä se on paljon kiinni opettajasta: vapaus on suurempi pienessä koulussa. Voi kokeilla uutta ja kehittää koulua tai seurata vanhoja kaavoja ja päästä helpommalla.

Jotkut asiat ovat selvästi helpompia isommassa koulussa: esimerkiksi liikuntatunneille saa aina aikaan pelejä ja tilat ovat parempia. Matematiikan opettaminen on helpompaa, kun ei ole niin monta luokka-astetta samassa yhdysluokassa. Ja juhlien järjestäminen on helpompaa: luokalta löytyy aina hyviä laulajia ja esiintyjiä.

Kyläkoulujen yhteisluokilla on myös ominaisuus, johon harvemmin kiinnitetään huomiota. Kun nuoremmat oppilaat kuuntelevat sivusta ylempien luokkien opetusta, niin pitää joka vuosi keksiä uusia keinoja motivoida oppilaita. Samoja juttuja ei voi kertoa joka vuosi, vaan opetusta joutuu varioimaan enemmän. Toisaalta silloin opetuksen sisältökin kehittyy ja jalostuu vuosien mittaan, eikä opettaja juutu vanhoihin kaavoihin.

Tapio muistelee haikeana aikaa, jolloin kesken koulupäivää marssittiin luokan kanssa kyläkaupalle, postille tai kirjastolle asioille, naapuritilan navettaan, kangasmetsään mustikkaan tai rannalle kalaan. Realistina hän ymmärtää että näitä aikoja ei saa takaisin, kyläkauppaa, postia tai kirjastoa ei Ruorasmäessä enää ole.

Silti hänen mielestään pitäisi säilyttää joustavia ja luovia kyläkouluja. Muistan hänen vannoutuneena Beatles-fanina tokaisseen Ruorasmäen koulun lakkauttamisen jälkeen: "Back to the USSR" – ahdas ja jäykkä kirkonkylän koulu tuntui ensin jopa "neuvostoliittolaiselta".

Pitkään jatkuneen lakkautusuhan hän koki kuitenkin niin raskaana, että tuskin enää hakeutuu kyläkoululle opettajaksi.

Koulu on kylälle tärkeä voimavara, joka yhdistää ja houkuttelee uusia asukkaita. Toisaalta kylän tuki on tärkeää myös koululle.

Tapiolla on kuitenkin selkeä näkemys siitä, kenen tulisi kehittää kouluja: se on kunnan asia. Esimerkiksi ATK voi pienellä koululla tuoda lisää vaihtoehtoja ja mielekkyyttä opetukseen. Mutta silloin pitää satsata kunnon laitteisiin ja jatkuvaan ylläpitoon; ohjelmien pitää myös toimia.

Toinen erikoistumislinja kyläkouluilla on erityisopetus. Ruorasmäen koululle oli sijoitettu useampi oppilas, jotka suorittivat mukautettua oppimäärää tai joilla muuten olisi ollut vaikea pärjätä isossa koulussa. Tulokset olivat yllättävän hyviä ja sekä keskussairaalan psykologit että kunnan kiertävä erityisopettaja toivoivat, että koulu olisi voinut jatkaa. Myös bosnialaisten pakolaislasten alkuopetuksesta selvittiin hyvin, lähes ilman kiusaamis- tai muita ongelmia.

Henrik Hausen

Palaute: henhaus@mbnet.fi

Maaseutu Plus

kylätoiminta, toimintaryhmätyö, maaseudun kehittäminen - lehti jatkaa Kylätoiminta-lehden, Liiterin ja Kyläverkkoviestin jalanjäljillä

Julkaisija: Suomen kylätoiminta ry., ISSN 1457-7240,
ilmestyy 6 kertaa vuodessa , tilaushinta 130 mk / vuosi

Painosmäärä:
5 000 kpl, myös lisäpainoksia

Päätoimittaja: Eero Uusitalo, p. (09) 160 4520

Toimitus ja taitto:
toimitussihteeri Tiina Rantakoski, Suomen kylätoiminta ry
c/o Suupohjan ammatti-instituutti, Prännärintie 17, 61800 KAUHAJOKI
Puh. (06) 236 0067, GSM 040 757 2283, S-posti:
tiina.rantakoski@maaseutuplus.net

Ilmoitusmyynti:
Tuplas Oy, Haavikkotie 42, 04260 KERAVA
Puh. (09) 2420 119, Fax (09) 2946 154, GSM 0400 955 295

Tilaukset:
Ruvaslahden tietotupa, Ruvaslahdentie 199, 83835 Ruvaslahti
Puh. (013) 636 185, Fax (013) 636 130, S-posti:
antero.lehikoinen@pp.inet.fi

Maaseutu Plus - Maaseudun kehittämisen verkkosivut
eli Suomen kylätoiminta ry:n uusi portaali löytyy osoitteesta
www.maaseutuplus.net .

Takaisin alkuun

Takaisin etusivulle