Käsityöyrittäjyyden kehittäminen Pertunmaalla

Hankkeen loppuraportti

 

1 Miksi toimenpide käynnistettiin

Pertunmaan käsityöläisten yhdistys on vuodesta 1988 ylläpitänyt Talvikki-käsityömyymälää Pertunmaan kirkonkylässä. Toiminta on perustunut ammattilaisten, sivutoimisten ja harrastajakäsityöläisten yhteistoimintaan ja talkootyöhön. Liike kaipasi kymmenen toimintavuoden jälkeen niin sisäistä kuin ulkoistakin profiilin kohotusta. Hanketoiminnan katsoimme tarjoavan meille mahdollisuuden tähän.

Hanke käynnistyi 1.1.1998 ja päättyi 30.4.2000. Lisäaikaa kuluvan vuoden osalta jouduimme hakemaan sen vuoksi, että hankkeen alkuvaiheessa puheenjohtaja ja samalla hankkeen yhteyshenkilö vaihtui, ja tästä aiheutui viivytyksiä vuoden 1998 osalta. Vuoden 1999 toimintaa haittasi jossain määrin hankevetäjän puute, joka viivästytti loppuvaiheen toimia.

2 Tulokset ja tavoitteiden toteutumisen arviointi

2.1 Määrälliset tavoitteet

Tavoite:

Käsityöläisten parempi työllistyminen

Tulos:

Myynti lisääntynyt 20% hankkeen aikana

Hankkeen perimmäinen tarkoitus oli työllistää enemmän paikallisia käsityöläisiä. Siinä olemme onnistuneet, sillä vuoden 1999 myynti oli 20 % suurempi kuin vuoden 1997 myynti. Tätä edeltävinä vuosina myynti oli pysytellyt melko lailla samalla tasolla. Koska jäsenistömme on laaja (62) ja myynti jakaantuu kuukausittain eri tavalla eri tuotteille, emme tässä esitä mitään tarkempia työllistävyyslaskelmia.

Hankkeen välittömästi työllistämiä ovat olleet eripituisina ajanjaksoina seuraavia tehtäviä hoitaneet:

Karkeasti arvioiden näistä koostuu 0,8 htv.

Myymälässä kävijöiden määrä on kasvanut, erityisesti näyttelyiden vaikutus on ollut suuri.

2.2 Laadulliset tavoitteet

Laadullisina tavoitteina pidimme hankkeen alkuvaiheessa jäsenistön ammattitaidon kohenemista. Laatutavoitteisiin sisältyy tuotteiden laadun parantaminen, asiakaspalvelun kohentaminen ja Talvikin imagon nykyaikaistaminen ja markkinoinnin tehostaminen. Nämä tavoitteet eivät kaikilta osin ole toteutuneet.

Koska kaikilla jäsenillä ei ole asiakaspalvelutyöhön tai käsityöalalle varsinaista koulutusta, tiedämme, että myymälässä silloin tällöin on ongelmatilanteita. Hankesuunnitelmaa laatiessamme toivoimme omalle jäsenistölle suunniteltujen koulutuspäivien korjaavan tilannetta. Jostain syystä koulutukset eivät kiinnostaneet "rivijäseniä", sen vuoksi niiden osuutta supistettiin alkuperäisestä suunnitelmasta. Myynnin kasvaessa on esimerkiksi juuri asiakaspalvelun laadun taso kuitenkin entistä tärkeämpi asia.

Mikkelin käsi- ja taideteollisuusyhdistyksen tekemät yksilölliset tuotearvioinnit ovat auttaneet siihen osallistuneita käsityöläisiä parantamaan tuotteidensa laatua. Samalta taholta tilattu koko myymälää koskeva arviointi on myös tuiki tärkeä työkalu kehittäessämme myymälämme tuotetarjonnan laadullista tasoa.

 

Talvikki on hankkeeseen sisältyneiden monien tapahtumien myötä saanut kiitettävästi julkisuutta. Kun se on yhdistetty myymälän ulkoisen ilmeen kohenemiseen ja modernisointiin, on Talvikin tunnettuus lisääntynyt. Talvikki on nyt liike muiden kauppaliikkeiden rinnalla, vaikka toimiikin eri periaatteella kuin yksityiset yritykset.

Markkinoinnissa käyttämämme kaikki keinot eivät ole olleet onnistuneita. Tosin on äärimmäisen vaikea mitata esimerkiksi yksittäisen ilmoituksen vaikutusta. Ilmoitustilaa tarjottiin monenlaisiin julkaisuihin, ja on vaikea tietää, mikä on kunkin matkakohdeoppaan tms. vaikutuspiiri.

Tolppamainokset kirkonkylässä ja mainostaulu Kuortissa 5-tien varressa ovat tärkeitä sen vuoksi, että Talvikki on näkyvillä samaten kuin muutkin kauppaliikkeet.

Laadulliset tavoitteet on pääasiallisesti mielestämme saavutettu.

3 Talous

Budjetoitu:

Vuosi 1998 117 200

Vuosi 1999 105 000

Toteutunut:

Vuosi 1998 117 200

Vuosi 1999 104 100

 

Talousarviomme piti hyvin. Taloussuunnittelua olisi helpottanut ja ennen kaikkea tehostanut se, jos hankkeella olisi ollut pitemmän aikaa osa-aikainen hankevetäjä. Nyt ei toiminta ollut niin suunnitelmallista kuin se olisi parhaimmillaan voinut olla. Toisaalta on erittäin vaikeata etukäteen aivan tarkasti suunnitella tällaista toimintaa, joka tapahtuu pitkälti vapaaehtoisvoimin. Suurempia hankintoja tehtäessä pyydettiin tarjoukset aina useammalta firmalta (esimerkiksi kassakonehankinta, ikkunateippaukset). Hankkeen kirjanpitoa on hoitanut talkootyönä Henrik Hausen. Tämän kokoluokan hankkeessa kirjanpito on jo melko suuri tehtävä.

 4 Toiminnan kuvaus ja toteutuksen arviointi

 Seuraavassa käydään läpi hankkeen sisältöä 4.6.1998 päivätty tarkennettu toimenpidekuvaus lähtökohtana.

Tavoite:

ulkoisen ilmeen kohentaminen

Toteutunut:

pintaremontti niin myymälä- kuin näyttelytilassa

uudet myymäläkalusteet

logon uusiminen

uudet tuote-etiketit

Ulkoisen ilmeen kohentaminen oli niitä suurimpia syitä, jonka vuoksi haimme hankerahoitusta. Liike oli toiminut jo kymmenen vuotta samannäköisenä. Kalusteet oli aikanaan suurimmaksi osaksi hankittu käytettyinä ja seinien maalipinta alkoi olla rapistunut. Jo ennen hankkeen aloittamista teettämämme sisustussuunnitelman toteuttaminen on luonut myymälään valoisan, siistin ja miellyttävän ilmapiirin. Suunnitelman mukaisesti teetettiin paikallisilla puusepillä uusia kalusteita. Niin näyttely- kuin myymälätilassakin tehtiin pintaremontti.

Uusi logo ja ikkunateippaukset antavat ulospäin hyvän ja modernin kuvan myymälästämme. Logon on suunnitellut Pertunmaalta kotoisin oleva graafikko Heikki Vanhatalo. Painattamamme tuote-etiketit sisältävät kuluttajalle tärkeät tiedot myyntituotteista ja luovat yhtenäisyyttä myymälän ilmeeseen. Omien paperikassien painattaminen ei toteutunut.

Pihalle on perustettu perennapenkki.

Tavoite:

1. Pertunmaa-neulemalliston laajentaminen 2 .Pertunmaa-raanun kudotuttaminen

Toteutunut:

1.Neulemallisto on uudistettu ja värivalikoimaa laajennettu.

2 .Raanua ei ole otettu tuotantoon, mutta suunnittelukilpailun tuloksena on Pertunmaa-miniryijysarja nyt tuotannossa.

 

Neulemalliston suunnittelivat viisitoista vuotta sitten pertunmaalaiset Salla Wahlman ja Rauni Rajala-Valve. Silloin oli motiivina saada paikallisten lampureiden tuottama villa jalostettua valmiiksi tuotteeksi asti omalla paikkakunnalla. Nyt ei lampureita enää ole, mutta neulojia kuitenkin. Neulemallisto oli jo vanhamuotinen, joten se kaipasi kipeästi uudistamista. Päädyimme siihen, että tuoteperhettä ei pyritä kovasti laajentamaan, vaan että parilla uudella tuotteella ja laajalla värivaihtoehtojen skaalalla tyydytämme nykyaikaisen ja nuorekkaankin asiakaskunnan toiveet.

Neulesuunnittelutyöryhmässä olivat mukana alkuperäisten suunnittelijoiden lisäksi Eeva Hallivuori ja neulojat Aune Penttinen sekä Helena Laatunen. Työryhmä kokoontui kymmenen kertaa alkusyksystä 1999 lähtien. Uudistettu mallisto esiteltiin yleisölle ja lehdistölle Talvikissa 14.4.2000. Tällä välin Aune Penttinen valmisti toistasataa kokeilutilkkua ja viimein kokeilupaitoja ja –pipoja. Langan valintakin oli pitkällinen prosessi. Neulepusero on kuitenkin asiakkaalle hankinta vuosiksi eteenpäin, joten raaka-aineen eri ominaisuudet oli harkittava tarkkaan. Helena Laatunen testasi eri lankojen pesunkestävyysominaisuuksia.

Neulesuunnitteluprosessi oli pitkällinen ja työläskin prosessi. Julkistamistilaisuudessa uudistettu mallisto sai hyvän vastaanoton. Sanomalehti Itä-Hämeen näyttävä etusivun juttu värikuvineen oli yksi osoitus tästä – positiivisen julkisuuden ansiosta mallistoa on kyselty myyntiin myös muualle. Kaksi uutta neulojaa on ottanut malliston tuotteita valmistaakseen. Toivottavasti pystymme vastaamaan laajentuneeseen kysyntään.

Neulemalliston tekijänoikeus on Pertunmaan käsityöläisillä, ja tulemme pitämään yllä tuotteiden laaduntarkkailua.

Suuritöisen ja kalliin raanun sijasta päädyimme suunnittelukilpailun avulla etsimään Pertunmaalle pienikokoista ja hinnaltaan edullista nimikkotekstiiliä. Tavoitteena oli löytää tuote, jota pertunmaalaiset yritykset ja yhteisöt voisivat käyttää lahjana ja sopii myös matkamuistotuotteeksi. Suunnittelukilpailu julistettiin seinätekstiilinäyttelyn avajaisten yhteydessä 31.7. 1999. Kilpailuaikaa oli 29.10.1999 saakka. Tuomaristo kokoontui 5.11.1999 tekemään valintaansa ja palkintojenjakotilaisuus oli 15.11. Kilpailutöitä oli 11. Töiden yleistaso ei ollut kovinkaan korkea ja harmiteltiin sitä, etteivät alan oppilaitokset olleet innostaneet opiskelijoita aktiivisemmin osallistumaan. Ehkä kilpailuaikaa olisi pitänyt olla enemmän ja tiedottaminen olisi pitänyt hoitaa tehokkaammin.

Kilpailun voitti pertunmaalaissyntyinen tekstiilialan opettaja Anna Alaranta modernilla työllä, jossa on yhdistetty puuta ja tekstiiliä. Hän kehitti ideaansa vielä eteenpäin ja nyt meillä on valmis ryijysarja, johon kuuluu kolme erilaista pikkutekstiiliä. Kolmen ryijyn sarja muodostaakin jo sitten arvokkaamman kokonaisuuden. Uusittu versio esiteltiin samassa tilaisuudessa kuin uudistettu neulemallisto. Ryijysarjaa alkaa valmistaa oma jäsenemme Ulla Kemistö. Puuosat valmistaa Pertunmaan yläasteen oppilaat teknisessä työssä opettaja Jukka Suortin johdolla. Kilpailun järjestelyissä oli mukana kunnan kulttuurilautakunta. 15 paikallista yritystä oli mukana tukemassa kilpailua taloudellisesti.

Minitekstiilin kohdalla kehitystyö jatkuu vielä jonkun aikaa ennen kuin kaikki valmistukseen liittyvät tekniset ongelmat on lopullisesti ratkaistu, lähinnä kyse on siitä, miten tekstiiliosa kiinnitetään siististi ja viimeistellysti puuosaan.

Kts. liitteissä lehtiartikkelit ja kilpailua koskevia tiedotteita.

Tavoite:

Hankkeen kumpanakin toteutumisvuotena järjestetään toimialaamme liittyvä näyttely

Toteutunut:

"Aittojen aarteita" – vanhojen käsitöiden näyttely 1. – 8.9.1998

"Seinäkukkia" – seinätekstiilinäyttely 31.7. – 28.8.1999

Näyttelyt toteutuivat suunnitelmien mukaan. Varsinkin vanhojen käsitöiden näyttely sai suuren suosion, kuten sen yhteydessä 8.9.1998 järjestetty luentotilaisuus, johon olimme kutsuneet esitelmöijäksi konservaattori Anne Vesannon Jyväskylän Konservointikeskuksesta. Kuulijoita oli tupa täynnä eli lähes neljäkymmentä henkeä. Harvinaislaatuiseksi tämän tilaisuuden ja näyttelyn muutoinkin teki se, että ihmiset ns. suurista naapuripitäjistä – Mäntyharjusta, Hartolasta ja Heinolasta – tulivat varta vasten Pertunmaalle kuuntelemaan ja katselemaan. Molemmat näyttelyt kokosi ja rakensi jäsenemme Helga Ahonen palkattuna tehtävää varten.

Näyttelyjen yhteydessä toteutui yhteistyö koulujen suuntaan. Kumpaankin näyttelyyn kävi tutustumassa useita koululaisryhmiä, joille olimme järjestäneet opastuksen.

Ulkopuolisia näyttelynpitäjiä ei ole ilmaantunut. Keväällä 1998 käytiin neuvotteluja Heinolan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen kanssa, josko heillä olisi ollut kiinnostusta pitää tiloissamme näyttelyä, mutta suunnitelma raukesi heidän osaltaan rahoitus- ja välimatkakysymykseen.

Hankerahoituksella olemme pystyneet maksamaan näyttelytilan vuokran ja kun nyt olemme saaneet myyntimme lisääntymään, voimme pitää jatkossa molemmat huoneistot.

Tavoite:

Käsityöläisten koulutus:

  • tuotesuunnitteluala
  • pakkaus
  • somistus
  • asiakaspalvelu
  • yrittäjäkoulutus
Toteutunut:
  • opintoretki lähiseudun käsityömyymälöihin 3.10.1998, osallistujia 25
  • asiakaspalvelukurssi, osallistujia 6
  • somistuskurssi 13.3.-99, osallistujia 6
  • viiden käsityöläisen osallistuminen Finland’s Great –koulutukseen (maalisk.-99)
  • opintoretki Forma-messuille Helsinkiin yhdessä Mikkelin kty:n kanssa 31.8.-99, osallistujia 14
  • kehruukurssi 19.4.-00, osallistujia 10
  • kassakonekoulutukset 25. ja 27.3.-00, osallistujia 13

 

Retket kiinnostivat kiitettävästi jäsenistöä, mutta kuten jo edellä mainittiin, varsinainen sisällöllinen koulutus ei saanut kovinkaan monia liikkeelle. Hankeemme kustansi halukkaat jäsenet HY:n Mikkelin Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskuksen järjestämään Finland’s Great -asiakaspalvelukurssille. Valitettavasti kaikki aloittaneet eivät jaksaneet käydä kurssia kokonaan. Kehruukurssi järjestettiin sitä silmällä pitäen, että tarkoituksemme on myös säilyttää ja elvyttää käsityöperinteitä. Kurssille osallistuneista kymmenestä hengestä vain kolme oli omasta porukastamme, loput olivat ulkopuolisia – kurssi oli avoin kaikille kiinnostuneille. Ohjaajana toimi pellava-asiantuntija Raija Mustonen Mikkelistä. Kassakonekurssille toimikunta edellytti kaikkien myyntipäiviä tekevien jäsenten osallistuvan, kurssin piti kassakonevastaavamme Eeva Collan-Ahtiainen. Kurssilla käytiin läpi mahdollisia ongelmatilanteita, joita kassakoneella työskennellessä voi eteen sattua. Uusille jäsenille opetettiin kassakoneen perusrutiinit.

Tavoite:

Toiminnan yleinen kehittäminen, kassarutiinien uudistaminen

Toteutunut:

Kassakone on hankittu, kassarutiineja uudistettu

Työnjakoa kehitetty

Kassakone hankittiin 15.4.1999 ja otettiin käyttöön kesäkuun alusta palkatun kesätyöntekijän aloitettua työt. Kassakonekauden "sisäänajosta" on vastannut Eeva Collan-Ahtiainen, pieneltä osin hankkeen palkkaamana, enimmäkseen talkootyönä. Kassarutiineihin liittyvää työnjakoa on pyritty kehittämään siihen suuntaan, ettei yhdellä ihmisellä olisi liikaa työtä.

 

Tavoite:

Osa-aikaisen työntekijän palkkaaminen syksyllä 1998 projektin vetäjäksi

Toteutunut:

Ei löytynyt sopivaa henkilöä – turvauduimme ostamaan projektille vetoapua Mikkelin käsi- ja taideteollisuusyhdistyksestä, sittemmin Eeva Hallivuori tehnyt osittain palkallisena, osittain talkootyönä.

Suunnitelmissamme oli palkata projektille vetäjä syksyllä 1998. Katsoimme hankkeen olevan sitä kokoluokkaa, että kokonaisuuden hallitseminen sujuisi parhaiten, jos olisi sitä varten palkattu henkilö. Ongelmaksi osoittautui kuitenkin se, että pystyimme tarjoamaan vain osa-aikaista työtä (1 päivä viikossa), jossa kuitenkin tarvitaan monipuolista ammattitaitoa. Kun tehtävään alustavasti lupautunut Eeva Hallivuori sai opiskelupaikan syksyllä 1998, ei hänkään ollut käytettävissä kuin välttämättömiin tehtäviin. Tämän takia päädyimme käyttämään Mikkelin käsi- ja taideteollisuusyhdistyksen palveluja ostopalveluperiaatteella. Heidän organisaatiossaan on vankka kokemus projektityöstä, haittapuolena tietysti oli palvelun kalleus ja jonkun verran myös työntekijöiden kiireisyys. Lisää asiasta raportin luvussa 6. Toteuttajat ja yhteistyötahot.

5 Toteutuksen arviointi

Akuutti lähtökohta, josta lähdimme liikkeelle hankkeessa, oli myymälän ulkoisen ilmeen kohentaminen ja sen myötä myös myynnin kasvattaminen. Nämä odotukset toteutuivat mielestämme lähes yli odotusten. Ilman hanketta meillä ei olisi ollut resursseja näin laajamittaiseen uudistumiseen. Jäsenistön asenne toimintaan on myös ehkä piirun verran muuttunut ammattimaisemmaksi kehittämistoimien myötä. Talvikin ja Pertunmaan käsityöläisten toiminnan arvostus on selkeästi kohonnut esimerkiksi kunnan organisaatiossa. Olemme saaneet lehdistön ja paikallisradion kautta runsaasti positiivista julkisuutta, joka puolestaan on innostanut jäsenistöä petraamaan omaa työtään.

Koska jäsenmäärämme on suhteellisen suuri, mukaan mahtuu monenlaista käsityöläistä. Kaikille ei ole oikein ehkä ollut selvää, mikä on kehittämishankkeen tarkoitus, ei ole yksinkertaisesti riittänyt kiinnostusta paneutua asiaan. Jäsenistön sitouttaminen kehitystoimintaan olisi voitu ehkä hoitaa paremminkin.

6 Toteuttajat ja yhteistyötahot

Hankkeen toimien toteuttajina ovat toimineet Talvikin toimikunta (=yhdistyksen hallitus) hankkeen vastuuhenkilön kanssa sekä MKTY. Alkuvaiheen hankaluuksien jälkeen koko toimikunta sitoutui hyvin toimenpiteitten toteuttamiseen. Hankkeen vastuuhenkilönä on rahoituspäätöksen saamisen jälkeen toiminut Eeva Hallivuori, MKTY:stä on ollut mukana pääasiassa yritysneuvoja Tuulevi Aschan.

Odotimme yhteistyöstä MKTY:n kanssa ehkä enemmänkin, käyntejä Pertunmaalla ei tullut niin paljon kuin yhteistyön alkumetreillä ajattelimme käyvän. Jotkut asiat ovat MKTY:ssä edenneet harmillisen hitaasti, mikä johtunee heidän työntekijöidensä kovasta kiireestä. Mutta nyt kun katsoo taaksepäin toteutuneita asioita, voimme olla sikäli tyytyväisiä, että se, mikä pystyttiin tekemään omin voimin, tehtiin itse – ja toisaalta saimme neuvontaa ja apua niissä asioissa, joissa tarvittiin nimenomaan ulkopuolista apua.

Se, että hanke on maksanut palkkaa osalle toteuttajista (hankevastaava, näyttelyn rakentaja, somistaja, kassakonevastaava) ei käsittääksemme ole herättänyt närää jäsenistössä, niin kuin on joissakin hankkeissa kuulemamme mukaan tapahtunut. Kieltämättä on vaikea yhtälö käyttää samoihin tarkoitusperiin niin palkattua kuin talkootyövoimaa. Meidän tapauksessamme kyse on kuitenkin ollut suhteellisen pienistä korvauksista – ja toisaalta se, että on maksettu palkkaa omalle hankevastaavalle, on toisaalta vähentänyt tarvetta käyttää MKTY:n suhteellisen hintavia palveluja.

Yhteistyö kunnan kanssa on tiivistynyt ja parantunut hankkeen aikana. Yhteydet tiedotusvälineisiin ovat parantuneet, toimittajat ovat tulleet mieluusti tapahtumiimme ja heidän kauttaan olemme saaneet "ilmaista mainosta". Hyvä lehdistötiedote onkin osoittautunut paljon arvokkaammaksi työvälineeksi kuin kalliit lehti-ilmoitukset. Oikeiden ihmisten henkilökohtainen kutsuminen tilaisuuksiin on myös ollut tärkeätä.

Yksi tärkeimpiä yhteistyötahoja on tietysti ollut paikallinen POMO-yhdistys. Jäsenemme ovat osallistuneet yhdistyksen järjestämiin tilaisuuksiin 26.2.1999 Heinolassa ja 8.12.1999 Hartolassa. Merkittävin oli osallistuminen Helsingissä järjestettyyn "Maaseudun menestystarinat" -tapahtumaan, jossa projektimme oli esillä Leena Liukkosen ja Henrik Hausenin voimin esittäytymässä yhtenä alueemme hankkeista. Yhteistyö Liisa Helannon ja Esko Kilpisen kanssa on sujunut hyvin. Osallistumme vielä Lahdessa järjestettäville kylämarkkinoille perjantaina 12.5.2000.

7 Jatkotoimet

Tästä on hyvä jatkaa Talvikin edelleen kehittämistä. Ehkä tällä hetkellä vallitsee lievä "kehittämisuupumus", mutta jahka siitä päästään yli, mietitään taas yhdessä uudistuksia ja parannuksia toimintaan. Uudeksi pysyväksi toiminnaksi jää jatkuva myyntituotteiden laaduntarkkailu, joka on ollut jonkinlainen kompastuskivi myymälän kehittämisessä. Uusien myyntituotteiden syntyminen on konkreettinen tulevaisuuteen vaikuttava asia. Näyttelytoimintaa pyrimme jatkamaan muodossa tai toisessa.

Vaikka myyntimme on kasvanut, emme silti ole muuttaneet liikettämme "tavalliseksi" kaupaksi sikäli, että talkootyö on sen perusta ja omaleimaisuuden tae. Tästä esimerkkinä erään kesäisen vakioasiakkaan sanonta: "Täällä on niin mukava käydä, kun ei ole mitään pakkoa ostaa – saa vaan katsella ja jutella. Sitten jo tuleekin tunne, että kyllä minä nimenomaan haluankin ostaa jotain!"

 

Raportti hyväksytty Pertunmaalla Talvikin toimikunnan kokouksessa 7.5.2000.

 

Eeva Hallivuori, Leena Liukkonen, Pirjo Mattila, Ulla Kemistö, Helga Ahonen, Aune Penttinen, Eeva Collan-Ahtiainen, Henrik Hausen

Palaute: eehalliv@jyu.fi

 Takaisin alkuun

 Takaisin etusivulle