RUORASMÄEN KOULU MUISTOISSAMME

(julkaistu Kylätoiminta-lehdessä 1/98)

Kyläkoulujen lakkauttamisvauhti on taas kiihtynyt. Kun 1980-luvulla lakkautettiin vuosittain 15 - 30 kyläkoulua, niin 1990-luvulla tahti on ollut melkein sata koulua vuodessa. Kummallisinta on, että vaikka vastuu kouluverkosta on siirretty kunnille, niin lakkautustahti ei ota laantuakseen. Näin on, vaikka koulutuksesta ja kasvatuksesta puhutaan paljon ja vaikka kuntien luulisi yhä enemmän kilpailevan keskenään palvelutarjonnalla.

Ruorasmäen koulun lakkauttaminen on surullinen esimerkki päätöksestä, jonka ei luulisi hyödyttävän ketään. Ruorasmäen talouskylä on kylläkin Pertunmaan pienin ja koulun jatkumisesta on kannettu huolta jo vuosia. Keskustelun sysäsivät tällä kertaa liikkeelle kunnan tilintarkastajat, jotka vaativat koululautakuntaa selvittämään koulutoimen säästömahdollisuuksia. Vielä keväällä 1997 asiaa pohtiva työryhmä oli Pertunmaan kaikkien neljän kyläkoulun säilyttämisen kannalla. Kolmessa näistä on 20 - 21 oppilasta ja yhdessä 34. Työryhmä totesi mm., että "ei kai kunnan ole tarkoitus tappaa ja näivettää kyliään itse, valtiovalta huolehtii kyllä siitä puolesta". Mutta kun pallo oli laitettu liikkeelle, se olikin mahdoton pysäyttää.

Ruorasmäen koululla on heikoin oppilasennuste, mutta erittäin motivoidut opettajat, joten kouluun sijoitettiin mm. kuntaan tulleiden bosnialaispakolaisten lapset kirkonkylästä. Myös kirkonkylälle muuttaneen ruorasmäkeläisperheen lapset saivat jatkaa koulunkäyntiään täällä. Viime kesänä kouluun sijoitettiin vielä neljä erityisoppilasta joilla on eriasteisia oppimishäiriöitä. Järjestely toimii hyvin: pienessä koulussa kiusaaminen pysyy aisoissa ja kaikkien lasten edistys on ollut hyvä. Erityisoppilaiden valtionosuuksien porrastus peittää pienen koulun lisäkulut.

Kunnan opetussuunnitelman mukaisesti koulu on erikoistunut mm. ilmaisutaidon, ATK-valmiuksien ja kielien alkeisopetukseen. Kasvaminen tutussa kaveripiirissä vahvistaa oppilaan itsetuntoa niin, että kylän lapset ovat menestyneet erinomaisesti myös yläasteella. Kylään on muuttanut useita perheitä viime vuosina, mm. juuri koulun ja aktiivisen kylän maineen takia.

Koulun osalta kaikki oli siis hyvin, mutta sen kaatajat - erityisesti kunnanhallituksen ja yrittäjäyhdistyksen puheenjohtajat - olivat jo huomanneet, että kylältä on valtuustossa vain yksi edustaja, kunnanhallituksessa ja koululautakunnassa ei yhtään. Lisäksi kahden perheen lapset olivat juuri muuttaneet kylältä pois. Niinpä lokakuussa koululautakunnasta jyrättiin esitys Ruorasmäen koulun lakkauttamisesta. Koululaisten vanhemmat nousivat kuin yhtenä miehenä esitystä vastaan ja alkoi kirjelmien ja lehtikirjoitusten ryöppy:

- Toimivat kylät ovat pienen kunnan vetovoimatekijä ja koulu on kunnan ainoa palvelu kylällä (anteeksi, veronmaksuoikeus vielä jää..).

- Asuinpaikka valitaan yhä enemmän juuri palvelujen mukaan.

- Muissakin kunnan kouluissa tehdään hyvää työtä, mutta kylämme lapsilla ei ole juurikaan kavereita kirkonkylän koulussa ja me todella arvostamme yksilöllistä opetusta pienessä koulussa.

- Säästöjä on yliarvioitu, kuljetuskustannuksia ei edes selvitetty ..

Taistelu oli kuin varjonyrkkeilyä: kukaan ei vastannut kirjelmiin eikä koululautakunta missään vaiheessa esitellyt suunnitelmia vanhemmille tai kysynyt meidän mielipiteitämme. Yritimme vedota myös kirkonkylän asukkaisiin:

- Kirkonkylän koulu on ahdas ja luokat jo isot. Ei ole kenenkään etu tunkea sinne lisää oppilaita.

- Kuntakeskus on palveluvaltainen ja riippuvainen kylienkin väestöpohjasta.

- Erityisoppilaiden kouluttaminen omassa kunnassa on myös taloudellisesti kannattavaa.

Lakkautusesitys vietiin kuitenkin pikavauhtia valtuustoon, jonne se tuli jo joulukuussa. Aktiivisella kirjoituksella ja lobbaustoiminnalla saatiin lisää valtuutettuja puolellemme, erityisesti nuoria ja pienten puolueiden edustajia. Kokoomuksen ja demareiden edustajat sekä kunnan palkkalistoilla olevat valtuutetut eivät juuri kuunnelleet perustelujamme. Loppujen lopuksi myös suurimmassa keskustan ryhmässä enemmistö oli koulumme lakkauttamisen kannalla ja päätös tehtiin äänin 11 - 10. Samalla säädettiin muille kouluille 16 oppilaan raja kahdella armonvuodella. Olisimme tyytyneet siihen, että tätä rajaa sovellettaisiin myös meidän kouluun, mutta se ei jostain syystä kelvannut lakkauttajille.

Päätöksen jälkeen olemme käyneet tutustumassa mm. naapurikunnan puolella sijaitsevaan kyläkouluun. Uusien koululakien mukaan vanhemmat voivat valita lapsilleen myös toisen kunnan koulu. Siellä meidät otettiin vastaan pullakahvilla ja luvattiin maksaa sinne tulevien oppilaiden kyydit. Oppilaiden valtionosuushan tulee sille kunnalle, joka oppilaan kouluttaa.. Myös yksityiskoulun perustamista on harkittu (jos sinulla on ideoita tai kokemuksia tällaisesta, soita minulle 015- 689 676). Lääninoikeudellekin olemme kirjoittaneet valituksen, jossa vetoamme asian harhaanjohtavaan käsittelyyn.

Turpiin siis tuli, mutta varsinainen lakkauttamiskiireen syy on meille vieläkin hämärän peitossa. Mahdolliset säästöt ovat pienet ja kunnan talous on kunnossa (kunta lähes velaton). Päällimmäiseksi on jäänyt kuva, että kunnan johdolla oli jonkinlainen näytön tarve: "jotain tehdään...", vaikka palvelujen heikentäminen tuskin on paras lääke kunnan pahimpaan ongelmaan: väestön vähenemiseen. Kunnissakin on omaksuttu julkisen sektorin leikkausideologia. Ilmeisesti koulu nähdään vieläkin nuorten säilytyspaikkana eikä ymmärretä yksilöllisen opetuksen ja pienten ryhmien etuja mm. oppilaan itsetunnon kannalta.

Henrik Hausen

Palaute: henhaus@mbnet.fi

Takaisin alkuun

Takaisin etusivulle