KYLÄPÄIVILTÄ INNOSTUSTA TOIMINTAAN

Artikkeli julkaistu kahdessa osassa Kylätoiminta-lehdessä 6/2000

Valtakunnallisilla kyläpäivillä Sotkamossa 18-19.11 oli väkeä tungokseen asti, mikä lupaa hyvää kylätoiminnan jatkuvuudelle – ainakin kiinnostusta riittää ja innostusta haetaan yhteistyöstä oman kylän ulkopuoleltakin.

Kyläpäivien järjestelyt olivat myös Kainuun kylien voimannäyte: ennen kyläpäiviä vietettiin Kainuun kylissä toimintaviikkoa tunnuksella MAAILMAN KYLÄT KOHTAAVAT. Tapahtumia oli – muutamista ikävistä peruutuksista huolimatta – noin 70 ja yhteenlaskettu osanottajamäärä laskettiin tuhansissa. Päivien järjestäjän, Kainuun Nuotta ry:n, puheenjohtaja Veli-Matti Karppinen iloitsi myös kahdeksasta eri Euroopan maasta saapuvista vieraista, jotka pääsivät tutustumaan Kainuun kauniiseen maisemaan, sen vireään kylätoimintaan sekä lauantai-iltana myös täyteen suomalaiseen tanssilavaan. Elämysseminaarit neljällä kylällä sekä Naapurivaaran tanssikeskus Antti Pääkkösineen ja Paula Koivuniemineen herättivät ansaittua ihmetystä ja ihailua.

>>>

Osanottajia oli lauantain keskusteluissa noin 400 ja sunnuntain pääjuhlassa arviolta 450. Täysiä linja-autollisia kylien väkeä oli tullut mm. Etelä-Savosta ja Hämeestä. Lähtö esimerkiksi Pertunmaalta oli kello 4.15 aamulla, jotta olisimme vain vähän myöhässä lauantain ohjelmista. Pientä jännitystä toi järjestäjien niukka tiedottaminen tapahtumapaikoista ja järjestelyistä, mutta tottunut matkanjohtaja Riitta-Leena Jantunen luotsasi eteläsavolaisten matkaa onnistuneesti Kainuuseen ja takaisin.

Hanketoiminnan plussat ja miinukset olivat tietenkin esillä moneen otteeseen. Sotkamon kunnan tervehdyksessä hallintojohtajaJuhani Pieniniemi ilmoitti kuntansa olevan projektikriittinen. Tukea annetaan vain niinsanotusti rahanarvoisiin hankkeisiin. Tällä Pieniniemi tarkoittaa hankkeita, jotka hankeajan jälkeen pystyvät rahoittamaan itsensä, siis lähinnä yrityshankkeita. "Tuki seurusteluun ja tavanomaiseen toimintaan johtavat vain helppoihin ratkaisuihin, jopa vetelyyteen". Tähän voisi vastata kysymällä, miksi maaseutukylien asukkaiden odotetaan itse tuottavan kaikki palvelunsa, kulttuurinsa jne. kun kirkonkylässä ne ovat myös kunnan huoli.

Kainuussa pärjätään luovuudella ja yhteistoiminnalla

Painopistealueita kunnan yritystuissa on luovuuden edistäminen ja yhteistyöverkostojen luominen. Luovuutta edustaa Sotkamossa mm. Skipolis hiihtokeskittymä hiihtoputkineen Vuokatin kylässä sekä biisonintarhaus Laakajärven kylässä. Kunta voitti Suomen luovimman kunnan palkinnon aiemmin tänä vuonna. Yhteistyötä ovat harjoittaneet Vuokatin matkailuyrittäjät, jotka ovat luoneet kylästään matkailun tunnetun tuotemerkin. Kyliään kunta on valmis tukemaan ja yhdyssiteeksi se on asettanut kyläasiain toimikunnan.

Suomen kylätoiminta ry:n avauspuheenvuorossa puheenjohtaja Eero Uusitalo hahmotteli jo hanketoiminnan jälkeistä aikaa. Maataloustuen alasajon ja hanketoiminnan jälkeen yhtenä mahdollisuutena on hahmoteltu ns. maaseutusopimuksia, joilla kunta, maakunta tai valtio ostaisi luonto-, sosiaali- ja kulttuuripalveluja maaseudun asukkailta ja kylien yhteenliittymiltä. "On todennäköistä, että muutaman vuoden kuluttua osa maaseudun rahasta ei tule yksittäisille ammattiryhmille, vaan koko yhteiskunnan ylläpitoon".

Uusitalo hehkutti myös uuden Maaseutu Plus-lehden puolesta. Lehden levikkiä on hänen mielestään nostettava huomattavasti, se on kylätoimintaliikkeen tärkein kuva ulospäin. Mielestäni lehti on kyllä jo huomattu: mielipidelehtituki on osoitus siitä, että lehden asema kyläliikkeen keskustelukanavana ja uusien ajatuksien levittäjänä tunnustetaan. Toki pitää pyrkiä vielä parempaan … Kylätoimintaan Uusitalo vaati jämptimpää organisaatiota ja tavoitteellisempaa toimintaa.

Paikallista ja kansainvälistä väriä torilla

Tärkeä osa kyläpäiviä oli tuotetori, jossa 30 osastolla tarjottiin kainuulaisia käsitöitä villasta, puusta ja tuohesta, paikallisen kultasepän valmistamia kivikoruja, luomuherkkuja yrteistä, marjoista, sienistä ja kalasta jne. Tämä yrittäjien, yhteisöjen ja kylätoimikuntien tori koulun voimistelusalissa oli tärkeä siksikin, että suuri osa päivien osanottajista ei muuten tutustunut Kainuuseen kuin Sotkamon koulukeskukseen ja hotelliin, niin tiukasti oli ohjelmaa kokouspaikalla.

Tuotetorilla oli edustettuina Kainuun maaseutuyrityksiä, yritysrenkaita ja kylätoimikuntia, tässä yhden kylän taidetta ja puutöitä.

Kansainvälisen tuulahduksen torille toi Italian Toscanan maakunnan Carfagnanan osasto. Vierailu oli osa italialais-irlantilais-suomalaista Leader-hanketta ja osasto ilmeikkäine kokkeineen, herkkuineen ja perinteisine käsitöineen sai runsaasti huomiota. Matkailijoita houkuteltiin Alppien juurelle Carfagnanan laaksomaisemiin patikkaretkille alueen kansallis- ja luonnonpuistoihin. Osa retkistä on suunniteltu niin, että vanhojen kulttuuri- ja luonnonmaisemien eri asteet sekä maatalouden sopeutuminen luontoon tulevat esille.

Lauantaipäivän pääohjelmat paneelikeskustelu salissa ja ryhmäkeskustelut luokissa – oli omistettu maaseudun tulevaisuuden näkymille. Paneelikeskustelu on vaikea laji. Aiheena oli maaseudun uhkien ja mahdollisuuksien koko kirjo ja niin keskustelu hajosi aika moneen suuntaan. Virkistävä idea oli sopia etukäteen kärjistetyistä rooleista paneelin kesken. Osittain provosoivasti esitetyt visiot ulottuivat vuoteen 2010.

Kylien tulevaisuutta pohtiva paneeli. Vasemmalta Rannikko, Lunnas, Karppinen, Moilanen ja Rinne. Keskustelun rönsyjä lähti mukavasti eri suuntiin.

Satakuntalainen kyläkehittäjä Teija Rinne luottaa kylien omiin mahdollisuuksiin ja yhteistyöhön: tulevaisuuden elävissä kylissä on saatu aikaan kyläpalvelukeskuksia jossa tuotetaan palveluja ja tehdään ATK-työtä. Ne kylät, jotka eivät kykene yhteistyöhön, taantuvat.

Samansuuntaisia ajatuksia esitti kainuulainen kyläaktiivi, kivesjärveläinen Heli Moilanen. Toimivia kyliä pyörittävät kyläläisten osuuskunnat, jotka tuottavat palveluja kyläläisille ja ulkopuolisille. Toimivat hoivapalvelut ja yksilölliset kyläkoulut houkuttelevat hyvin toimeentulevia etätyöntekijöitä ja eläkeläisiä. Jopa niin, että tulee huoli tasa-arvosta: joutuvatko köyhät muuttamaan kaupunkeihin julkisten palvelujen äärelle?

Kylä mukana silmälappustereoissa?

Lappilainen projektinjohtaja Kari Lunnas loi kuvan virtuaalikylästä, jota sen rikkaat asukkaat kantavat mukanaan matkoillaan videosilmälaseissaan. Kylätappelutkin käydään virtuaalisesti kuvaruudussa. Tosin toisena mahdollisuutena hän toi esille kehityksen, joka rakentuisi maaseudun asukkaiden tarpeista lähtien eikä teknologiayritysten ehdoilla.

Joensuun yliopiston tutkija ja kotikylänsä kylätoimikunnan sihteeri Pertti Rannikko näkee menneen ja tulevan kehityksen aaltoliikkeenä. Vuosi 2010 on lähellä mutta myös kaukana. Maatalouspolitiikan muutokset viimeisen kuuden vuoden aikana näkyvät Pohjois-Karjalassa ja muuallakin jo rajusti koko maaseudun henkisen tilan muutoksena. Kaikki eivät ole huomanneet, miten paljon myös kuntien valtionosuuksia on leikattu samana aikana, "hyvinvointikunta" on jo Rannikon mielestä vakavasti uhattuna.

Toisaalta kylillä näkyy uutta aktiivisuutta. Se on osoitus siitä, että voi tapahtua myös hyvää: yhteisvastuu voi taas nousta 10 vuodessa, ei entisenlaisena vaan uudessa muodossa tietenkin. Maatalous supistuu, mutta ei romahda ja tehomaatalouden rinnalle kehitetään pienimuotoisia ratkaisuja.

Maaseutuasuminen muuttuu

Uutena visiona Rannikko esitti, että tulevaisuuden kylien asukkaat eivät asu koko elämänsä maaseudulla: välillä asutaan kaupungeissa, välillä maaseudulla. Muutetaan ja ostetaan ja myydään asuntoja maaseudulla niin kuin jo nyt kaupungeissa. "Maaseudun asuntomarkkinat integroituvat osaksi koko maan asuntomarkkinoita". Se vaatii kylien asukkailta erilaisuuden sietoa, pitää tottua näkemään monenlaisia eläjiä ja erilaisia ratkaisuja.

Myös yhteisöllisyys muuttuu Rannikon näkymässä "kevyemmäksi": osallistutaan muutaman vuoden projekteihin ja tunnetaan yhteisvastuuta vaikka muutetaankin usein. Heli Moilanen huomauttikin, että kylätoiminta on myös hauskaa ja palkitsevaa, kun opitaan näkemään mahdollisuuksia ja tarttumaan niihin – niin kylässä kuin omassa elämässä.

Paneelin puheenjohtajana toimineen Veli-Matti Karppisen mielestä kylien kehittämisen avain on juuri mahdollisuuksien oivaltaminen – esimerkiksi Ranskassa monen kylän tärkein mahdollisuus on ollut kylän omien perinteiden vaaliminen ja jalostaminen. Yhteistoiminta voi olla monenlaista, siitä Karppisella oli taas kokemuksia Etelä-Amerikasta. Siinä, missä Suomessa arvostetaan nopeita päätöksiä (katso yllä Pieniniemen ja Uusitalon puheenvuoroja) niin Latinalaisessa Amerikassa keskustellaan perusteellisesti ja pitkään, mutta sitten toiminta lähteekin alkuun kuin itsestään. Ehkä nopea päätösten rutistaminen kuluttaa energiaa ja lannistaa osa toimijoista niin, että he vetäytyvät koko yhteistyöstä?

Ryhmätöissä innostunut ilmapiiri

Aivan kuten paneelissa, myös iltapäivän workshopeissa kylien tulevaisuuteen suhtauduttiin yllättävän toiveikkaasti. Kylätoimintaa vuoteen 2010 pohdittiin neljässä ryhmässä. Teeman vetäjät Sirpa Maijanen ja Kristiina Eskonen Rääkkylästä esittelivät ryhmätyön taustaksi neljä ulkoista skenaariota: taloudellista kasvua tai taantumista, EU:n tiivistymistä tai hajoamista jne. Joka tulevaisuudessa kylä porskutti: Sinivaara pienyritystoiminnalla ja yhteistyöllä, Puutela Karjala-yhteistyöllä ja Lada-korjaamolla, Uusi Monako ruokahuollon omavaraisuudella ja Puutteenperä henkisen elämän ja viljelyn kehittämisellä sekä pottuviinatehtaalla.

Sinivaaran tulevaisuudennäkymät ovat ruusuiset – melkein liian idylliset ollakseen totta. Ryhmätyön esittelijänä Sinikka Nordlund.

Itse työskentelin "Uusi Monako" -työryhmässä. Vaikka työ ei juurikaan antanut uutta tietoa, niin aivojumppana ja yhteistyöharjoituksena se oli todella innostavaa. Kyläaktiiveissa on monenlaista väkeä ja juttu luisti niin, että varattu kaksituntinen kului hetkessä.

Etä- vai lähityötä?

Etätyötäkin pohdittiin niin paneelissa kuin työryhmässä. Pertti Rannikko ihmetteli, että etätyön suuri rysäys ei vieläkään ole tullut, vaikka sähköposti ja muut tekniset edellytykset ovat olemassa. Autolla ajelua voisi monessa työssä helposti vähentää puoleen tekemällä 2-3 päivää viikossa työtä kotona tai lähellä kotia. Työtovereita voisi silti tavata viikoittain ja työyhteisön tuki säilyisi. Esteenä Rannikko näkee esimiesten voimakkaat asenteet: työntekijöihin ei luoteta. Kari Lunnas haluaisi kääntää käsitteet nurin: etätyö on lähityötä. Aikanaan työt siirrettiin kylistä kaupunkeihin, nyt ne voidaan siirtää takaisin tuvan nurkkaan.

Kajaanilaisen projektipäällikön Risto Hyvösen vetämässä työryhmässäkin kysyttiin kumpi on tärkeämpi työnantajalle, paikallaolo vai tulokset. Toki löydettiin myös ongelmia ratkaistavaksi: venyykö työpäivät, miten hinnoittelemme työmme jne.?

Maaseutuyrittäjyyttä pohdittiin Martti Kolehmaisen vetämässä työryhmässä, ryhmään valikoitui erityisesti yrittäjiä. Kun osanottajat saivat arvioida ne toimialat, joilla omalla kylällä olisi mahdollisuuksia, niin esille nousivat energiapuu, matkailu ja hoivapalvelut.

Maaseutuyrittäjyyden tärkeimmiksi eduiksi katsottiin fyysisen tilan riittävyys, perheyritykset, yhteistyöverkostot sekä naapureiden ja tuttujen muodostama tukiverkko. Ulkoa toivottiin neuvontaa erityisesti rahoituskysymyksissä sekä byrokratian vähentymistä.

Elinkeinoista päivillä oli nostettu esille omassa työryhmässä ja seminaarissa lisäksi vaihtoehtohoidot (Fysioterapeutti Liisa Marjalan ja miehensä osteopaatti Taisto Marjalan johdolla) ja terva (josta luennoi Kari Tervonen Paltamosta). Omassa työryhmässä pohdittiin myös kyläkoulujen kehittämistä uusilla työtavoilla Raija Koskelon johdolla.

Hoivayhteiskuntaa pohdittiin ja kokeiltiin vaihtoehtoisen hoidon työryhmässä. Tässä osteopaatti Taisto Marjala esittelee itsehoitoon tarkoitettua magneettikenttähierontaa. Tervakulttuurin mahdollisuudet olivat esillä omassa seminaarissaan, tässä perinnettä edustavat kuljetus- ja pakkausvälineet.

Sunnuntain aamu oli omistettu ekumeeniselle jumalanpalvelukselle ja tervaseminaarille, itse osallistuin kolmanteen rinnakkaisohjelmaan, pohjoismaiseen yhteistyöpalaveriin.

Hela Norden skall leva -kokouksessa pohtivat pohjoismaisen maaseudun elinvoimaisuutta Tanskan, Norjan ja Islannin edustajat sekä oikealla kokouksen puheenjohtaja, SYTYn Risto-Matti Niemi.

Pääjuhlassa laulantaa ja lisää Uusitalon teesejä

Pääjuhla avattiin komealla paikallisella kuorolaululla, jonka jälkeen Kainuun Nuotan Veli-Matti Karppisen oli sopiva muistuttaa, että suunnitelmallisuuden ja rahoituksen lisäksi elävä maaseutu tarvitsee tunnetta ja inhimillisyyttä.

Pääjuhlayleisö täytti Sotkamon lukion salin, Kainuun Nuotta oli osunut hyvään apajaan.

Juhlapuheessaan maaseutuneuvos, Suomen kylätoimintayhdistyksen puheenjohtaja Eero Uusitalo kertoi uudesta maaseutupoliittisesta ohjelmasta jonka valmistelua hän on johtanut maa- ja metsätalousministeriössä.

Uusitalolaisella maaseutupolitiikalla pyritään uudistamaan elinkeinoja, kehittämään osaamista, palveluverkostoa ja asuinympäristöä sekä hyödyntämään maaseudun luonnonvaroja.

Ohjelma pitää pystyä perustelemaan koko kansantalouden kannalta, jotta sille saataisiin kannatusta. Uusitalon mielestä tämä on mahdollista: koko maan kannalta on edullista hyödyntää maaseudunkin tuotantotekijöitä ja tasapainottaa keskittäviä voimia asumisessa ja taloudessa. Toinen asia on, hyväksytäänkö Uusitalon ajatuskulut päättäjien keskuudessa. Nykyiset valtapuolueet Kokoomus ja SDP ovat melko tukevasti kaupunkien, EU:n ja vientiteollisuuden asialla.

Kyläasiamiehistä apua maakunnissa

Maakunnallinen kyläasiamiesjärjestelmä ehdittiin jo ensi vuoden budjettiin lisätä ja siitä poistaa, mutta Uusitalo lupaa yrittää löytää uusia keinoja sen rahoitukselle jo ensi vuodeksi. Toimintaryhmätyöskentelyä Uusitalo haluaa uudella ohjelmakaudella koko maahan ja lupaa puolustaa sen rahoitusta, vaikka myöntääkin että sen rahoituksesta Leaderin ulkopuolisilla alueilla kiistellään.

Maan hallituksen linjausta 30-40 aluekeskuksen tukemisesta Uusitalo pitää edistyksenä nykyiseen 5-6 kasvukeskukseen verrattuna, mutta lisää heti, että ilman kaupunkien ja maaseudun vuorovaikutuspolitiikkaa tämäkään aluekehittäminen ei hyödynnä läheskään koko maata. Ja tämä vuorovaikutuspolitiikka ei saa jäädä korulausetasolle, vaan se pitää johtaa todellisiin työmarkkinoiden ja osaamisjärjestelmien kehittämiseen. Muita teemoja, joita vuorovaikutuspolitiikka koskee on mm. omaehtoisuuden vahvistaminen, lähiruoka ja erilaiset etätyön ja pendelöinnin yhdistelmät.

Tärkeä kysymys aluerakenteen kannalta on asuntorakentaminen. Uusitalo kysyy miksi joidenkin mielestä "rakentaminen maaseudulla on ympäristöongelma, mutta kaupungissa haluttua. Tämä kummallisuus pitää murtaa".

Ohjelmaan sisältyy lisäksi mm. jopa viisi maaseutututkimuksen professuuria yliopistoihin. Järein esitys on valtioverotuksen tuntuva syrjäseutuvähennys. Valtion kassaan tämä esitys tekisi 1,7 miljardin markan loven, kun muut ehdotukset maksavat valtiolle yhteensä 500 miljoonaa markkaa.

Hanketoiminta kriisissä?

Syyskuussa saimme lukea lehdistä (esim. Helsingin Sanomat 13.9) valtion tarkastusviraston kriittisestä raportista otsikolla "Maaseutuhankkeet työllistävät reilusti luvattua vähemmän". Samansuuntaista epäilyä on esiintynyt paikallisesti. Kysyn Sotkamon kyläpäivillä maaseutuneuvos Eero Uusitalolta, onko koko hanketoiminta osoittautunut kuplaksi mitä työllistämiseen tulee?

Uusitalon mielestä maaseudun hanketoiminta on ollut erittäin tehokasta myös työpaikkojen luojana jos lasketaan kuinka paljon työpaikkoja on saatu aikaiseksi satsatulla rahalla. Yksittäisissä hankkeissa ja ohjelmissa on ollut epärealistisia lupauksia. Nyt on opittu asettamaan tavoitteet siten, että ne voidaan saavuttaa. Erityisesti toimintaryhmätyöskentely (Leader ja Pomo) on maa- ja metsätalousministeriön laskelmien mukaan ollut tehokasta.

Hanketoiminta vaatii paikallista osaamista monelta alalta. Vaikka toteutus tilattaisiin muualta, niin tilaajallakin pitää olla tietty tietämys alasta. Välttämättä tämä tietämys ei löydy kunnantoimistosta, mutta kalliiden konsulttien sijaan Uusitalo painottaa osaavien kuntalaisten ja kyläläisten käyttöä. Tässä juuri toimintaryhmät ovat tehneet hyvää työtä rekrytoimalla sellaista paikallista osaamista, joka muuten jäisi käyttämättä.

Kuntien ja muidenkin on tietenkin helpoin tilata koko hanke pakettina joltakin suurelta organisaatiolta ja yksi mahdollisuus on, että yhä suurempi osa hankkeista ohjautuu maaseutukeskusten, metsäorganisaatioiden ja erilaisten oppilaitosten toteutettaviksi. Uusitalo suhtautuu erittäin kriittisesti tällaiseen mahdollisuuteen. Vähimmäisehto on, että kunta tai kylä on tiiviisti mukana koko hankkeen toteutuksessa.

Tarkastusviraston raportista Uusitalo kertoo vielä, että se perustuu otantaan ja mukana on hyvinkin vanhoja hankkeita. Työpaikkatavoitteista on jääty, kun hankkeita on supistettu tai muutettu. Raportissa ei ole huomioitu sitä, että myös rahan käyttö on näissä hankkeissa jäänyt alle suunnitellun tai rahaa on ohjattu muihin hankkeisiin.

Kulttuuria

Uusitalon direktiivien jälkeen vuoden 1999 kylän, Puolangan Askan kyläyhdistyksen entinen puheenjohtaja Unto Hyyryläinen kertoi kylänsä kuulumisista. Kylän kulttuurihankkeet – ensimmäisenä Pala purppuraa-näytelmä – on tuonut yli kymmenen koko- ja osa-aikaista työpaikkaa kylälle. 500 henkilön katetun katsomon rakentaminen kesäteatteriin talkoovoimin vaati ponnistuksia, mutta kuten vuoden kylä-tittelikin se myös lisäsi uskoa tulevaisuuteen 150 asukkaan kylässä. Tämän vuoden kylästä ja muista palkituista kerrotaan muualla tässä lehdessä. Kainuun vuojen kylänä palkittiin 200 asukkaan rajakylä, Kuhmon tervakylä Lentiira.

Kainuun vuojen kylää Lentiiraa edusti perinnekuvaelmaa varten sonnustautuneet tervankeittäjät.

Juhlan kohokohta oli Sanna Pietiäisen laulutuokio. Sannan ääni on, pitkästä koulutuksesta huolimatta erittäin miellyttävä ja koskettava. Hän esiintyi maanviljelijämiehensä kitarasäestyksellä ja kertoi asumisestaan Jokioisten Vaulammin kylällä. Paluumuuttajana ja taiteilijana hän arvostaa erityisesti hiljaisuutta ja rauhaa mutta kuusivuotiaan tytön äitinä myös turvallisuutta ja kyläyhteisöä. Toimittajilta ja taiteilijakollegoiltaan hän on saanut paljon myönteistä palautetta maalla asumisestaan ja vain vähän kummeksuntaa.

Sanna Pietieäisen laulut ja huomiot asumisesta Helsingissä ja Vaulammin kylällä olivat aidot ja koskettavat.

Seuraavat valtakunnalliset kylätoimintapäivät järjestetään kahden vuoden päästä Pohjois-Savossa, Varkaudessa.

Helsingin Sanomat unohti taas..

Hienojen kylätoimintapäivien jälkeen ihmettelen taas, että valtakunnan ehdoton valtalehti Helsingin Sanomat vaikenee päivistä täysin, aivan niin kuin kesän maaseutututkijatapaamisesta Mikkelissä ja kevään Maaseudun menestystekijät -tapahtumasta Helsingissä. Lehti kirjoittaa kuitenkin maaseudustakin määrällisesti paljon: erilaiset kylähullut ja maaseutuyrittäjät ovat oikeastaan lehden suosiossa. Ja EU-hankkeista mainitaan silloin tällöin. Mutta että maalla on myös määrätietoinen ja laaja kylätoimintaliike, siitä Hesarin lukijat ovat varmaankin herttaisen epätietoisia.

Tällä kertaa myös maakuntalehtien (muiden kuin Kainuun sanomien) jutut rajoittuvat vuoden kylän valintaan, ehkä tiedottamisessakin olisi ollut parantamisen varaa...

Henrik Hausen (teksti julkaistu Kylätoiminta-lehdessä nro 6/2000, kuvat Henrik Hausen)

Takaisin alkuun

Takaisin etusivulle