LOHILAHDEN KYLÄÄ KEHITETÄÄN MONIPUOLISESTI

Kun Sulkavan kirkonkylältä ajaa kaakkoon Lohilahden kylälle pitkin harjuja ja Saimaan saaria tulee melkein harras tunnelma: voiko maan päällä olla näin kaunista? Perillä tapaan kuusi kylän puuhamiestä, joiden määrätietoisuus tarttuu: juuri näin monipuolisesti kyliä pitäisi kehittää.

Kylätoimikunta järjestää tapahtumia ja lauantaitoria, LEADER-hankkeilla kehitetään matkailua, maanviljelijät ovat yhdistäneet voimansa kehitysosuuskuntaan ja vanhassa myllyssä kyläläisten muodostama osakeyhtiö jauhaa sähköä.

Lohilahti on pieni kylä, vakinaisia talouksia on satakunta ja kesäasuntoja 100 – 150. Se on kuitenkin myös laajemman alueen keskus, jossa on kauppa ja huoltoasema kahvila- ja postipalveluineen, kestikievari, pankki, 47 oppilaan koulu, lastentarha (ryhmäperhepäivähoito) terveysasema ja jopa kyläkirkko.

Kylätoimikunta on 20-vuotias, mutta se ei ole rekisteröity. Näin ollen se toimii aloitteentekijänä, muut kylän yhteisöt vetäjinä. Puheenjohtaja Esko Pellinen kertoo, että ajankohtaisia hankkeita ovat toriaittojen kunnostus ja vierassataman rakentaminen. Hankkeiden toteuttamisesta neuvotellaan kunnan ja työvoimatoimiston kanssa. Torialueelle on siirretty viehättävät vanhat suola- ja viljamakasiinit Hackmanin entisen sahan alueelta. Pärekattoja haluttaisiin nyt uusia koulutusprojektin avulla.

Kesällä kylä on lomanviettäjien ansiosta vilkkaimmillaan ja lauantaisin pidettävällä torilla on aina tarjolla maatilojen tuotteita, tuoretta ja jalostettua kalaa, leivonnaisia jne. Toriputiikissa katon alla on käsityöläisten myyntipiste ja ulkona tarjoillaan kahvia. Kävijöitä on laajalta alueelta ja tori toimii niin hyvin, että kirkonkylän torin pitäjät ovat kyselleet konsulttiapua Lohilahtelaisilta.

Hankkeilla kylä tunnetuksi

Kesäjuhla, jossa on esitetty Ale Pellisen kirjoittamia näytelmiä on koonnut jopa viitisesataa kävijää. Naiskuoro "Sirkut", rantakala ja tanssit kuuluvat myös juhlan ohjelmaan. Muita vuosittaisia tapahtumia ovat mm. eläkeläisten juhannusjuhla ja uudenvuodenvietto .

Hankkeilla ja tilaisuuksilla halutaan tehdä kylää tunnetuksi ja viihtyisäksi. Asukasluku onkin pikemmin nousussa kuin laskussa, ja juuri hyväksytyssä osayleiskaavassa on varattu omakoti- ja rivitalojen rakennuspaikkoja kyläkeskukseen. Kylätoimikuntaakin kuultin kaavan laadinnassa. Vaikka kyläläisten keski-ikä on korkea, niin hylättiin kaavan vaihtoehto "Arvokas vanheneminen", jossa kylällä olisi tehty mahdollisimman vähän muutoksia ja valittiin sen sijaan vaihtoehto "Loma-asutus ja luontomatkailu", jossa kylää kehitetään perinnemaiseman ja luonnon ehdoilla loma-asutuskeskukseksi.

Viljelijätkin lyöttäytyvät yhteen

Pelkällä lomailulla ei Lohilahdella aiota elää, kertoo maanviljelijä Jouni Vanninen, Vekaran eteläisen kehitysosuuskunnan hallituksen jäsen. Osuuskunnassa on mukana parikymmentä maatilaa. Rahaliikennettä syntyi ensin LEADER-hankkeen rahoittamista kehitystoimenpiteistä, mutta nyt lähinnä yhteisostoista. Yhteistyön lisääntyminen on Jounin mielestä yhtä tärkeää kuin rahallinen toiminta osuuskunnassa.

Kylän viljelijöistä suuri osa on 40 – 50-vuotiaita. He joutuivat lunastamaan tilansa kalliisti 1980-luvulla ja joutuivat koville maatalouden edellytysten muuttuessa 1990-luvulla. Muutokset pakottivat viljelijöitä istumaan samaan pöytään ja nyt keskustellaan yhdessä peltojen ostoista ja koneiden yhteishankinnasta verisen kilpailun sijaan.

Osuuskunnalle ei ole hankittu omaisuutta. Keskustelut ovat johtaneet pienempiin koneporukoihin sekä keskittymiseen eri alojen urakointiin, mm. säilörehuun tai hakkeeseen. Yhteistyön ansiosta osataan välittää palveluja myös kesäasukkaille ja muille yrittäjille. Vanninen itse toimittaa haketta mm. koulun yhteydessä olevaan aluelämpölaitokseen ja myös hoitaa laitoksen ylläpidon.

Mylly-yhtiö ylläpitää perinteitä 1500-luvulta

Kylän energiatalous on muutenkin edistyksellisellä pohjalla. Lohikosken Mylly OY jauhaa uusiutuvaa vesivoimaa sähköksi paikallisille asukkaille ja valtakunnan verkkoon pienessä perinteikkäässä myllyssä.

Urpo Tuukkanen kertoo, että mylly-yhtiö perustettiin vuonna 1995, kun kunta myi tappiollisen myllyn tarjouskilpailulla ja kyläläisten tarjous onneksi voitti. Myllyllä on perinteitä 1500-luvulta, jolloin paikalle perustettiin kruunun saha. Sittemmin sahaustoiminta siirtyi Hackman Oy:lle, joka kehitti siitä läänin suurimman sahan, kunnes vuonna 1911 toiminta siirrettiin Joutsenoon. Sahalla oli parhaimmillaan 150 työntekijää, joille Lohilahden hovi (kartano) tuotti ruokaa.

Sahan ja hovin kulttuurimaiseman säilyttäminen olikin tärkeä syy kyläläisten kiinnostukseen myllyä kohtaan. Sähköä mylly oli tuottanut 1940-luvulta lähtien, alussa niin halvalla, että Leo Sistonen muistaa, kun navetan lamppu kierrettiin syksyllä päälle ja vasta keväällä pois. Erillistä katkaisijaa ei ollut, koululle ja lähialueille leviävä sähkö maksettiin lamppuluvun mukaan.

Kunnan toimintana mylly tuotti tappiota, mutta nyt tehoja on nostettu uudella generaattorilla. Uudistuksista ja entisöinneistä suunniteltiin LEADER-hanke, mutta se ohjattiin Kauppa- ja teollisuusministeriön energia-avustusten piiriin. KTM:ltä saatiin 25 % energiainvestointeihin. Sähköä tuotetaan nyt keskimäärin 50 kW. Se myydään 11 asiakkaalle ja loput Suur-Savon sähkölle, joka myös veloittaa sähkön siirrosta. Syksyllä, kun myllyssä oli tulipalo, jouduttiin ostamaan sähköt Suur-Savolta, mutta nyt voitaisiin jopa ottaa muutama uusi asiakas.

Jauhojakin myllyllä jauhetaan, myllymestarina toimii Leo Sistonen, joka toi ensimmäisen myllykuormansa tänne seitsemänvuotiaana vuonna 1950. Silloin myllyllä pyöri paljon miehiä ja tunnelma oli välillä hurjakin. Myllyn kivet pyöritetään vieläkin voimalan pääakselilta vanhoilla hammasrattailla: voitelua ei tarvita, kun toinen on rautaa ja toinen puuta.

Osakkeenomistajia mylly-yhtiöllä on noin 100: kyläläisiä, kesäasukkaita ja vanhan tekniikan ystäviä ympäri maata. Yhdistysten omistuksella on kuitenkin varmistettu päätösvallan säilyminen kylällä.

Matkailun kehittäminen perheille ja koululaisryhmille

Leo Sistonen on myös LEADER-reittihankkeen puuhamies kylällä. Hän on suunnitellut patikkareittejä kylältä kaakkoon, mm. Hackmanin entisille, nykyisin valtion omistamille maille. Metsiä on hoidettu pitkälti ilman avohakkuita.

- Onneksi vanhoja metsiä on jäänyt paljon, kaikkia ei ole ehditty tuhota, toteaa metsänhoitajan poikana juuri näissä metsissä nuorenakin liikkunut Leo. Polkuja on raivattu noin 25 km talkootyöllä ja Leo kiittää kyläläisten ja mökkiläisten aktiivisuutta. Talkoolaisia hän sai värvättyä mm. torilta. "Polkuja ei tule kuin raivaamalla ja kävelemällä, jos mennään koneella, niin se ei ole polku". Tienpätkät mukaan lukien patikkareitistöä on noin 40 km ja lisäksi tulee pyöräily ja melontareitit. Kunnon kartan laatiminen reiteistä on vielä kesken.

Laavuja on rakennettu projektin puitteissa sekä mm. metsästysseuran toimesta. Erikoisin "laavu" on Julunkivi, joka kuuluu Suomen suurimpiin siirtolohkareisiin. Lohkareen alle muodostuu katettu nuotiopaikka. Lisäksi Leo on kartoittanut vanhoja uittoreittejä, joista luontevasti muodostuu perheille sopivia melontareittejä, koskia niillä ei ole. Ja hyvällä tuurilla alueella voi nähdä vaikka norpan.

Esimerkiksi Lieviskän vesialueelle ulottuu 20 km kapea ja vaihteleva melontareitti ilman virtapaikkoja. Kanoottien ja kirkkoveneiden vuokraajia on Sulkavalla jo useita, mutta ei juuri Lohilahdella. Ensi kesäkuun iltana kylässä odotetaan pistäytyvän jopa tuhat melojaa SUOMI MELOO-tapahtuman yhteydessä, joten ehkä silloin kyläläiset innostuvat matkailun kehittämiseen, niin kuin Leo toivoisi: "matkailun kehittämisessä olisi tärkeä sopu, yhdessä pystyttäisiin tarjoamaan laajemmin palveluja". Hänellä onkin runsaasti ideoita, jotka liittyvät mm. kalastukseen ja maineikkaan Väärän savottakämpän saamiseen museokäyttöön.

Menninkäis-sauna elämys

Luovaa hulluutta edustaa myös Juhani Pohjolaisen pihapiiriinsä rakentama sauna. Se on nimittäin rakennettu olkipaaleista, pinoamalla ilman erillistä runkoa. Huolellisesti rakennetussa saunassa on maalattia salaojaviemäröinnillä ja kauniisti veistetyt maasta tuetut lauteet. Lattialla on lautarallit ja havuja. Valo tulee kiukaasta, jossa on lasiluukku. Kiukaan takana ja katossa on asetusten mukaiset palosuojalevyt.

Vaikka sauna on ollut käytössä jo viime kesästä asti, niin oljet ovat pysyneet vaaleina, rukiin tuoksu on selvästi aistittavissa. ja saunominen elämys, jota Juhani on kokenut noin kaksi kertaa viikossa syksystä lähtien. Sauna on kodikkaan näköinen, mutta matkailijakäyttöön rakentaisin vesikaton vaikkapa päreistä muovin sijaan. Sisäkatto on tehty vanerista ja eristyksenä siinäkin on paalikerros.

Ale Pellinen taas on suunnitellut yhteiseloa varmasti edistävän parisuhdetuolin. Alen ja lankonsa Juhanin yhteinen tunnuslause onkin: "Ei hullutella – hassutellaan."

Lohilahden kylässä tuntuu yhdistyvän perinteen kunnioittava hyödyntäminen ja ennakkoluuloton luovuus tavalla, josta voi tulla "menestystarina". Erilaisia elinkeinoja kehitetään rinnakkain ja myös viihtyvyydestä huolehditaan niin, että asukasluvun lasku on jo pysähtynyt.

Henrik Hausen

Palaute: henhaus@mbnet.fi

 

Maaseutu Plus

kylätoiminta, toimintaryhmätyö, maaseudun kehittäminen - lehti jatkaa Kylätoiminta-lehden, Liiterin ja Kyläverkkoviestin jalanjäljillä

Julkaisija: Suomen kylätoiminta ry., ISSN 1457-7240,
ilmestyy 6 kertaa vuodessa , tilaushinta 130 mk / vuosi

Painosmäärä:
5 000 kpl, myös lisäpainoksia

Päätoimittaja: Eero Uusitalo, p. (09) 160 4520

Toimitus ja taitto:
toimitussihteeri Tiina Rantakoski, Suomen kylätoiminta ry
c/o Suupohjan ammatti-instituutti, Prännärintie 17, 61800 KAUHAJOKI
Puh. (06) 236 0067, GSM 040 757 2283, S-posti:
tiina.rantakoski@maaseutuplus.net

Ilmoitusmyynti:
Tuplas Oy, Haavikkotie 42, 04260 KERAVA
Puh. (09) 2420 119, Fax (09) 2946 154, GSM 0400 955 295

Tilaukset:
Ruvaslahden tietotupa, Ruvaslahdentie 199, 83835 Ruvaslahti
Puh. (013) 636 185, Fax (013) 636 130, S-posti:
antero.lehikoinen@pp.inet.fi

Maaseutu Plus - Maaseudun kehittämisen verkkosivut
eli Suomen kylätoiminta ry:n uusi portaali löytyy osoitteesta
www.maaseutuplus.net .

Takaisin alkuun

Takaisin etusivulle