MAASEUTU SOPII LAPSILLE JA VANHUKSILLE

Näin voisi kärjistäen tiivistää tapaamani viiden pertunmaalaisen nuoren näkemyksiä maaseudulla asumisesta. Tarkemmassa keskustelussa kuva sai runsaasti lisää vivahteita.

Viidestä noin 16-vuotiaasta yhdeksäsluokkalaisesta vain Riikka on asunut kaupungissa, mutta jo ensi syksynä kaikki ovat menossa lähikaupunkien lukioihin ja ammattikouluihin, 50-60 km päähän Heinolaan ja Mikkeliin. Lähdetään liikkeelle siitä, että missä nuoret haluaisivat asua eri ikäisinä.

Ensinnäkään kukaan ei ilmoita haluavansa asua koko ikänsä samassa paikassa: perinteet eivät velvoita nykyajan maaseutunuorta niin kuin ne hänen vanhempiansa ehkä ovat velvoittaneet.

Eniten kannatusta saa Robinin esittämä malli: lapsuus maaseudulla, nuorena kaupunkiin opiskelemaan ja töihin ja sitten 50-60-vuotiaana takaisin maalle. Tämä kuulostaa melko lohduttomalta maaseutukuntien kannalta, koko ns. aktiiviväestö eli parhaimmat veronmaksajat kaupungeissa. Ja näitä nuoria ei vedä kaupunkeihin työpaikat vaan ennen kaikkea harrastusmahdollisuudet.

Kaupungissa enemmän tekemistä ?

Robin: "Kaupunki on jotenkin viihtyisämpi, siellä on isoja rakennuksia ja harrastusmahdollisuudet monipuolisempia, vaikka samalla elämä on kiireisempää". Kaupunkiin liittyy näiden nuorten mielessä tekeminen ja harrastusmahdollisuudet, maaseutuun rauhallisuus ja tuttavallisuus.

Toisaalta Riikka on ainoa, joka haluaisi asua koko ikänsä kaupungissa ja hänkin sillä varauksella, että kuitenkin pääsisi käymään myös maaseudulla.

Kun huomautan, että yllä olevalla mallilla heidän mahdolliset omat lapsensa kyllä joutuvat kasvamaan kaupungissa, niin ainakin Mikko, Hanna ja Jarkko lupaavat harkita maaseutua asuinpaikakseen jo aiemmin. Maaseutua he pitävät lapsille turvallisempana ympäristönä ja ovat myös tietoisia siitä, että kaupungissa suuri osa harrastuksista maksaa. Jarkko tähdentää, että yli 10 km päässä kouluista ja kirkonkylän palveluista hän ei kuitenkaan haluaisi asua.

Erot pienentyneet

Kun puhe siirtyy kaupunkilaisten ja maalaisten eroihin, niin todetaan että ero on pienentynyt ja varsinkaan nuorissa ei ole suuria eroja. Pojat pitävät kaupunkinuoria lapsellisempina, mutta Riikka on toista mieltä: "Kun tuntee niitä paremmin, niin huomaa, ettei ne ole niin erilaisia. Hölmöily on sellaista esittämistä". Sitä hän sanoo kuitenkin huomanneensa, että kaupungissa esiintyy enemmän uusavuttomuutta esimerkiksi kotitöiden suhteen. Myös Mikko epäilee, että monella kaupunkilaisella on huonosti yleistietoa esim. kotieläimistä ja ruoan tuotannosta.

Kesä on maalla parempi kuin kaupungissa, siitä kaikki viisi ovat samaa mieltä. Kesämökki tai mummola, johon voi tulla kesäksi olisi kaikille tärkeä, vaikka asuisikin kaupungissa. Talvella maaseutu ja pieni kirkonkylä koetaan ahdistavana.

Huolehtivatko maaseutukunnat nuoristaan?

Harrastuksista kun puhutaan, niin pojille ne tuntuvat olevan lähinnä urheilua. He ovat melko tyytyväisiä paikallisiin harrastusmahdollisuuksiin, mutta arvelevat, että kaupungissa olisi helpompi päästä menestyviin joukkueisiin ja lahjakkuudet huippuvalmennukseen. Tyytyväisiä he ovat siihen, että useimmat harrastukset ovat täällä halpoja ja esimerkiksi lätkäkaukaloon mahtuu kaikki halukkaat harjoittelemaan milloin vain haluavat.

Tytöt sen sijaan eivät ole yhtä tyytyväisiä, Riikka kaipaa edes nuorten omaa kokoontumispaikkaa kirkonkylälle. Kaupungissa nuorilla, työttömillä jne. on omia kokoontumistiloja, mutta täällä ei mitään. Kunnan tulevaisuuden kannalta on melko hälyttävää, että muualle opiskelemaan lähtevillä nuorilla on tunne, että heidän asioistaan ei välitetä. Onko silloin kovinkaan todennäköistä, että he palaisivat taas juurilleen?

Maaseudun tyhjeneminen kauhistus

Sitä, että kaikki muuttaisivat maaseudulta pois, nuoret pitävät kuitenkin kauhistuksena: lapsuusmaisemiin ei voisi palata, jos pellot olisivat pusikoituneet ja väki poissa. "Vaikka kaupunkilaiset pitävät maalaisia vähän tyhmempinä, niin täältähän maito ja muu ruoka tulee", toteaa Robin. Riikka joutuu taas toppuuttelemaan: kyllä kaupungeissa maaseudun nuoria arvostetaan.

Saan kuvan, että vaikka kaupunkilaisuus houkuttelee nuoria pertunmaalaisia, niin kyllä lapsuuteen maaseudulla ollaan tyytyväisiä ja maalla hankituista taidoista ollaan ylpeitäkin. Sitä, miltä elämä sitten kaupungissa maistuu, ja sitä, kuinka moni näistä viidestä palaa Pertunmaalle opiskelun jälkeen tai myöhemmin, ei tämän keskustelun perusteella pysty päättelemään.

Henrik Hausen

Palaute: henhaus@mbnet.fi

Takaisin alkuun

Takaisin etusivulle