RAUTAA JA RAKKAUTTA – Tuusmäen kylätoimikunnan historiallinen näytelmä ja arkeologinen hanke Rantasalmella.

Ikääntynyt seppä takoo rauhallisesti rautaa pajassaan. Olemme siirtyneet 1600-luvun eteläsavolaiseen kylään, jonne ensinnäkin raudan valmistus järvimalmista ja sittemmin seppien käsityötaito on tuonut asukkaita ja vähän vaurauttakin. Rukiin viljely on epävarmaa, mutta kalastus tuo lisää särvintä kyläläisille.

Mies soutaa rantaan toinen käsi katkenneena ja veri vuotaa hihasta vuolaana norona. Rannalla työskentelevä seppä jatkaa työtään ja toteaa rauhallisesti: "Taisit satuttaa kätesi." Sitten hän vihdoin keskeyttää työnsä ja lukee loitsun, joka välittömästi lopettaa verenvuodon. Paikalle tulee emäntä, jonka vähintään kuusivuotias poika äänekkäästi kerjää tissimaitoa. Käsi kääritään huolellisesti mutta ei puhtauden takia vaan siksi, että veren seisauttaminen on tehtävä tiukasti kirkonmiehiltä piilossa.

Tällaistako oli elämä 1600-luvun Rantasalmella, Tuusmäen kylässä? Ehkä. Ainakin näytelmä juonen, lavastuksen ja musiikin lumovoimalla saa ajatukset liikkeelle: tällaista on ainakin voinut olla esi-isiemme toimeentulo, terveydenhoito ja suhde esivaltaan 300 vuotta sitten.

Näytelmän käsikirjoittaja, eläkkeellä oleva rantasalmelainen opettaja Tellervo Koivunoro on sopivasti sirotellut mukaan vanhoja sutkauksia: elä sinä huoli, anna hevosen huolia ja mitä laarista puuttuu, se vesiviljalla korvataan. Kylän nuoret keinuvat valtavassa parikeinussa ja välillä kinastelevatkin, kun miehiä tullaan ottamaan 30-vuotiseen sotaan. Eletään kirkollisen puhdasoppisuuden ja Ruotsin suurvallan aikaa.

...... Kustaa II Adolfin miehet hakevat kylän poikia 30-vuotiseen sotaan. Sotaväenottajaa, muhkeaa kapteenia esitti Sami Eklund.

Elämänkirjoa 1600-luvulla

Sotaväen ottajien värikkäät asut ja komeat hevoset muodostavat vastakohdan kylän tuttavalliselle mutta harmaalle elämälle ja pukeutumiselle. Juoni tuo hyvin esille, kuinka sotaretki kiehtoi nuoria: "Kyllä pelko unohtuu, kun pääsee maistamaan saksalaista olutta ja viiniä." Sota tietenkin osoittautui täysin mielettömäksi ja kylän kannalta tuhoisaksikin. "Kalliiksi tulee kuninkaan voitot" todetaan näytelmän lopussa, kun sepän oppipoika palaa sodasta rääsyläisenä ja kainalosauvojen varassa.

............. 30-vuotinen sota ei paljoa hyödyttänyt nuorta Rantasalmelaista sepänsälliä, esittäjänä Timo Nissinen. Toisessa kuvassa edustalla sepänsällin rakastettua esittävä Annukka Makkonen, takana kylätoimikunnan puheenjohtaja Leena Suhonen.

Näyttelijät, puvut ja lavasteet ansaitsevat suurkiitokset, samoin kuin se, että käsikirjoitus on omasta takaa. Kylätoimikunnan puheenjohtaja Leena Suhonen, joka itse esiintyy sepän vaimona kertoo, että kaikki on tehty omin voimin, mukana on ollut kaikkiaan 43 kyläläistä, mm. Leenan mies Pekka seppänä sekä tytär ja poika omissa rooleissaan. Viimeiset näyttelijät värvättiin mukaan muutama viikko ennen ensi-iltaa.

Hieman haluaisin moittia juonta yksioikoiseksi ja lyhyeksi. Lisäksi musiikki olisi ollut mukavampi kuunnella elävänä kuin nauhalta. Kokonaisuutena kuitenkin erittäin onnistunut näytelmä ja virkeän kylän voimannäyttö. Mielestäni jokin tiedotuksessa petti, kun paikalla ensi-illassa oli vain satakunta katsojaa. Rautaa ja rakkautta -näytelmä esitettiin kolme kertaa kesäkuussa sekä ennakkonäytöksenä koululaisille toukokuun lopussa.

Näytelmä liittyy kylän rautahankkeeseen, joka toistaiseksi on rahoitettu RaJuPuSu Leader-ohjelmasta. Hankkeen puitteissa nostettiin järvimalmia Tuusjärvestä huhtikuussa 1999 perinteisin menetelmin ja seuraavana kesänä rakennettiin iso hiilimiilu, jossa valmistettiin satoja kiloja puuhiiltä. Lisäksi on rakennettu rautahytti vanhan talonpoikaismallin mukaan.

Hytin sydän on runsaan metrin korkuinen kivistä ladottu piippu jonka läpimitta on 60 cm ja jonka yläosasta ladottiin malmia ja puuhiiltä tulipesään. Piipun ympärillä on hiekkaa ja turvetta ja uloimpana hirsikehikko. Pesän sivuilla on kaksi isoa paljetta ja aukot joista kuona ja rauta saadaan ulos. Malmin ja hiilen suhde on oltava oikea ja yhdestä panoksesta saadaan muutama kymmenen kiloa rautaa. Kylmämuurattu hytti kestää ehkä 20-30 polttoa, jonka jälkeen rakennetaan uusi.

Ennallistettu hytti, näkyvissä toiset palkeet.

Ruukit syrjäyttivät kansanomaisen raudanvalmistuksen

Hankkeen vetäjiin kuuluva arkeologi Leena Lehtinen kertoo, että tällaisella tekniikalla on valmistettu rautaa Tuusmäellä 1400 – 1800-luvuilla. 1500-luvulta tiedetään, että Tuusmäki oli Etelä-Savon tiheimmin asuttuja kyliä ja syy on ilmeinen: seudulta on löydetty 50 raudanvalmistuspaikkaa ja yhdellä niistä on Pohjoismaiden suurimpiin kuuluva kuonakasa. Paikalle on opastus Juva – Savonlinna-tieltä. 1800-luvulla ruukkien masuunipoltto syrjäytti talonpoikaisen raudanvalmistustavan.

Arkeologi Leena Lehtinen selvittää taustalla olevan rautahytin periaatteita.

Järvi- ja suomalmia muodostuu edelleenkin Itä-Suomen järviin. Malmi on vedestä saostunutta rautahydroksidia joka muodostuu bakteeritoiminnan tuloksena jonkin hiukkasen ympärille. Tämä vaatii tiettyjä olosuhteita, joita ei ole joka puolella maata.

Leena Lehtinen kertoo, että kansanomaista raudanvalmistusta on tutkittu paljon Ruotsissa, mutta Suomessa vielä melko vähän. Hän kiittääkin Tuusniemen kylätoimikuntaa aktiivisuudesta, jota ilman tämäkin hanke olisi mahdoton. Hyttejä on Suomessa ennallistettu muutamia, Leader-rahoituksella Rantasalmen lisäksi ainakin Juankoskella. Hankkeen jatkorahoitus on vielä auki, mutta Lehtinen ja Suhonen kertovat, että maakuntaliitto on osaltaan hyväksynyt hankkeen EU-rahoituksen jatkumisen joten kunnankin osallistuminen on todennäköistä.

Raudanvalmistustaidon ohessa kehittyivät sepäntaidot ja perimätiedon mukaan Rantasalmen sepillä oli tärkeä osuus Olavinlinnan rakentamisessa 1400-1500-luvuilla.

Raudanvalmistuksen jälkeen sepäntaidot elättivät

Tuusniemellä kansanomainen raudanvalmistus jatkui pitkään, 1800-luvulle asti, koska aivan lähellä ei ollut ruukkia, joka olisi vallannut järviä käyttöönsä. Myös hiiltä poltettiin ja malmia nostettiin ruukeille aina 1900-luvun alkupuolelle saakka. Seppien työ jäi elämään 1970-luvulle asti, jolloin kylällä vielä toimi useita ammattiseppiä. Merkittävin paja oli Bagge & Peuranto, joka valmisti Rantasalmella kehitettyä kivenraivausvaunua "Jehua". Läntisen Rantasalmen kylätoimikuntien keräämien tietojen mukaan alueella on ollut yli 40 pajaa. Nyt pajoja ei ole pystyssä kuin viisi ja sepistä elossa enää yksi, nyt 93-vuotias Eino Viljakainen.

Raudanvalmistuksesta ja erämaiden raivaamisesta alkunsa saanut Tuusniemen kylä on nyt vireä 300 asukkaan maatalouskylä, jonka kolmeopettajaisessa koulussa tänä syksynä aloittaa 10 uutta ekaluokkalaista. Matkailu- tai muita kaupallisia palveluja kylällä ei juurikaan ole, mutta rautahanke liittyy laajempaan raudanvalmistuksen matkailuhankkeeseen, jonka toivotaan tuovan kylälle ainakin kahvilan ja käsityöläisten myyntitiloja.

Miten on mahdollista, että niin moni "kehityshanke" itse asiassa suuntautuu taaksepäin historiaan, eikä eteenpäin? Oman toimintaryhmäni Päijät-Hämeen 7 kunnan POMO-ohjelman rahoituksesta yli kymmenen prosenttia meni puhtaisiin perinne- ja arkeologiahankkeisiin. Omassa kylässäni Ruorasmäessä on esitetty viisi kylän historiaan perustuvaa näytelmää valtavalla menestyksellä –tänäkin kesänä yli tuhat katsojaa. Leivonmäellä esitettiin historiallinen turpeen ja suon käyttöä kuvaava näytelmä jne. Ehkä juuri historian läsnäolo tajutaan yhä enemmän maaseudun vahvuudeksi luonnon ohella.

1600-luvun Tuusmäessä kylän työt tehdään yhdessä. Naiset korjaavat heiniä rantaniityltä, vasemmalla kylätoimikunnan puheenjohtaja Leena Suhonen.

Henrik Hausen

Takaisin alkuun

Takaisin etusivulle