TUTKIMUSSUUNNITELMA

LUOMUMAATALOUS MAHDOLLISUUTENA - MAASEUDUN JA ALUETALOUDEN NÄKÖKULMA

Tutkimuksessa kartoitetaan maatalouden mahdollisuuksia siirtyä luonnonmukaiseen viljelyyn laajassa mittakaavassa ja tämän vaikutuksia maaseudun talouteen, aluetalouteen ja kansantalouteen sekä suhdetta EU:n maatalous- ja aluepolitiikkaan.

Maaseudun ja alueiden tulevaa taloudellista toimeliaisuutta ja kilpailukykyä tarkastellaan laajasta elinvoimaisuusperspektiivistä.

Tutkimuksen näkökulmia luomutuotantoon

Luomuelintarvikkeiden kysyntä ylittää selvästi tarjonnan, vaikka luomutuotanto on lisääntynyt nopeasti viime vuosina. Noin 5 % peltoalasta on jo virallisessa luomu- tai siirtymävaihetarkkailussa. Osaksi luomutuotannon kasvu on EU:n maatalouspolitiikan ansiota. Siirtymävaihe- ja muut ympäristötuet sekä yleisemmin maataloustuen määräytyminen hehtaarikohtaisesti on parantanut luomuvaihtoehdon kannattavuutta ja samalla muiden vaihtoehtojen epävarmuus on lisääntynyt. Luomun suhde EU:n maatalouspolitiikkaan, mm. tilakoon kasvattamiseen ja elintarvikkeiden vapaaseen liikkumiseen on kuitenkin ristiriitainen.

Taloudelliselta kannalta luomuviljelyn etuja ja rajoituksia ovat omavaraisuus, pieni mittakaava, monitoimisuus ja paikallisuus:

- Ostopanoksia, kuten väkilannoitteita ja kasvinsuojeluaineita korvataan viljelyteknisillä keinoilla ja osin työllä.

- Ravinteiden kierto edellyttää yleensä karjanhoitoa ja vuoroviljelyä, joten pitkälle menevä tilakohtainen erikoistuminen on yleensä mahdotonta. Toisaalta alueelliselle erikoistumiselle ja verkostoitumiselle ei ole esteitä.

- Ravinnetalouden tehostamiseen kuuluu paitsi (1) viljelymenetelmien muutokset myös (2) alueellinen rehuomavaraisuus, (3) yhdyskunta-jätteen kierrätys ja (4) paikallinen jalostus (Peltola 1995, 23- 30).

- Kemiallisten säilöntäaineiden kielto luomussa rajoittaa tuoretuotteiden kuljetusmatkoja.

- Elintarvikkeiden tuotanto on edelleen tärkeä työn ja toimeentulon lähde maaseudulla, mutta tavanomaisen maatalouden mahdollisuudet tarjota työtä ja toimeentuloa maaseudulla vähenevät koko ajan.
 
 

 Toisaalta luomu on sosiaalinen innovaatio, viljelyohjeet ovat viljelijöiden ja kriittisten kuluttajien yhdessä laatimia. Tarkoitus on kuluttajien luottamuksen turvaaminen ympäristöystävällisyyteen, terveellisyyteen ja eläinsuojeluun rakentuvalla brand:illa. Siten se on myös esimerkki sertifiointijärjestelmästä, jollaisia ollaan vasta luomassa mm. metsäteollisuudelle ja kehitysmaatuotteille.

Maaseudun ja alueiden elinvoimaisuus

Maaseudun elinvoimaisuus ei ole juurikaan ollut taloustieteilijöiden mielenkiinnon kohteena. Alueellisessa taloustutkimuksessa korostetaan agglomeraation ja erilaistamiseen perustuvaa kilpailukykyä. Tällaista alueiden profiloitumista ja keskittymistä vahvuuksiin on sovellettu myös maaseutualueille (Rosenqvist ym. 1993, Haveri ym. 1996). "Uusi" ohjelmaperusteinen aluepolitiikka perustuu myös tällaisiin lähtökohtiin.

Alueellisen tuotantorakenteen kehittymiseen liittyy tämän pohjalta erilaisia odotuksia. Böckermanin (1993) mukaan tuotantotoiminnan samankaltaistuminen on sekä toivottavaa että pidemmällä aikavälillä todennäköistä, samoin kuin alueellisten tulotasojen konvergoituminen. Eskelisen (1991) pessimistisemmässä trendiskenaariossa Euroopan suuralueiden väliset taloudelliset erot kasvavat syvenevän integraation oloissa.

Maaseudun elinvoimaisuus on laaja kysymys, käsittäen mm.

- tuotantoympäristön vetovoimaisuuden (luonnonvarat, palvelut, agglomeraatiohyödyt).

- innovatiivisuuden ylläpitämisen (kilpailuetu markkinoilla).

- omavaraisuuskehityksen (paikallisten voimavarojen ja lähimarkkinoiden hyödyntäminen).

- asuinympäristön vetovoimaisuuden (maisema, palvelut).

- globalisaatiokehityksen vaikutukset.

 Käytännössä maaseutualueiden profiloituminen ei ole edennyt, joitakin erikoisviljelyn ja matkailun keskittymiä lukuun ottamatta.

Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus

Tutkimuksen yleisenä tavoitteena on kehittää käsitteitä, joilla voidaan arvioida luomumaataloutta maaseudun ja alueiden elinvoimaisuuden näkökulmasta. Huomioidaan tasapuolisesti mm. alueellisen profiloitumisen, innovatiivisuuden ja omavaraisuuden edut.

Toisena tavoitteena on rakentaa skenaariot maatalouden laajamittaisesta siirtymisestä luomutuotantoon. Tilatason laskelmia luomuviljelyn kannattavuudesta on tehty tarpeeksi (mm. Koikkalainen 1994 ja 1996), jotta tarkastelu näin voidaan siirtää kansantaloudelliselle tasolle. Numeeristen skenaarioiden perusteella tehdään arviot luomuviljelyn taloudellisista vaikutuksista. Arvioiden pääfokus on maaseudun toimeentulomahdollisuuksissa ja alueiden talouskehityksessä.

Tuloksena on tällöin:

- arviointiperusteet tuotantomenetelmien valintojen arviointiin maaseudun ja alueiden elinvoimaisuuden kannalta. Menetelmiä voidaan soveltaa myös esim. paikallisten energialähteiden arviointiin.

- arviot luomuviljelyn vaikutuksista maaseudun toimeentulomahdollisuuksiin, kansantalouteen ja EU:n elintarviketalouteen.
 

Tutkimuksen rakenne

Esitutkimuksina toimivat keväällä 1997 valmistuneet kolme tutkielmaa:

- Maaseudun toimeentulomuodot ja integraatio, Kandidaattitutkielma,
- Alueiden kehitys ja kilpailukyky EU:ssa, aluetaloustieteen seminaariessee,
- Globalisaatioteoriat, Sosiologian cumlaudeseminaari.

Tutkimus koostuu seuraavista osista:

1. Maatalous ja maaseutupolitiikka Suomessa ja EU:ssa. Luomumaatalouden rooli.

2. Maaseudun ja alueiden elinvoimaisuuteen vaikuttavat tekijät ja niiden mittaaminen.

3. Luomuviljelyn kehitys ja kannattavuus tilatasolla sekä jalostusmahdollisuudet, jakelu ja kysyntä.

4. Skenaariolaskelma: laaja siirtyminen luomumaatalouteen, alueelliseen rehuomavaraisuuteen ja paikalliseen jalostukseen.

5. Luomumaatalouden merkitys maaseudun elinvoimaisuuden kannalta.

6. Vaikutukset aluetalouksiin.

7. Kansantaloudelliset vaikutukset: maataloustuen tarve, työllisyys, ympäristötaloudellinen arvio.
 

Tutkimusaineistot

Tutkimuksen aineistot muodostuvat kirjallisuudesta, tilastoista (maataloustilastot, aluetilastot jne.) sekä haastatteluista.

Alustavia laskelmia luomumaatalouden vaikutuksista työllisyyteen, vaihtotaseeseen ja elintarvikkeiden hintoihin on tehty Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskuksessa (Vehkasalo 1995) sekä Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa (Vehkasalo 1996, yhteenveto myös julkaisussa Miettinen ym. 1997). Näitä laskelmia voidaan tarkentaa mm. energiapanosten ja paikallisten jalostusmahdollisuuksien osalta. Tilakohtaista aineistoa ovat julkaisseet Maatalouden tutkimuskeskus ja Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos (Koikkalainen 1994 ja 1996).

Viitteet:

Böckerman, Petri (1993) Aluejärjestelmän kehityksen suuntaviivat integroituvassa Euroopassa, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Keskustelualoitteita 49, Helsinki.

Eskelinen; Heikki (1991) Aluetaloudellisen muutoksen suuntia. Julkaisussa Alueet aallokossa, Sisäministeriö, Kunta- ja aluekehitysosasto, Helsinki.

Haveri, Arto & Kaisa Holma (1996) Erilaistavatko ohjelmat maaseutua? Tampereen yliopisto, Aluetieteen laitos, Tutkimuksia, sarja B:69, Tampere.

Koikkalainen, Kauko (1994) Luonnonmukaisen viljelyn talousseuranta, Maatalouden tutkimuskeskus, tiedote 18/94, Jokioinen.

Koikkalainen, Kauko (1996) Luonnonmukaisen ja tavanomaisen viljelyn suhteellinen kannattavuus, Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos. Tiedonantoja 210, Vammala.

Miettinen, Asko, Koikkalainen, Kauko, Vehkasalo, Ville, Sumelius, John (1997) Luomu-Suomi? Maatalouden tuotantovaihtoehtojen ympäristötaloudelliset vaikutukset -projektin loppuraportti, Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos. Julkaisuja 83.

Peltola, Rea ym. (1995) Ympäristötaloudellisesti kestävän maatalouden mahdollisuudet Mikkelin läänissä, Helsingin yliopisto, Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus, Mikkeli. Julkaisuja 42.

Rosenqvist, Olli, Kaipainen, Jouni, Joki, Jaakko, Granberg, Leo (1993) Vaasan läänin elintarviketuotannon varautuminen Euroopan integraatioon, Vaasan läänin seutukaavaliitto, sarja B:64, Vaasa.

Vehkasalo, Ville (1995) Maatalouden muutosten aluetaloudellisia vaikutuksia. Julkaisussa Peltola (1995).

Vehkasalo, Ville (1996) Laajamittaisen luonnonmukaisen maatalouden kansantaloudelliset vaikutukset. Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos. Selvityksiä 2/96.

Henrik Hausen

Palaute: henhaus@mbnet.fi

Takaisin alkuun

Takaisin etusivulle